Kävihän Anthony Bourdainkin Venäjällä kokkaamassa, miksei siis kerkkäperhe kokeilisi vaihteeksi itäisempiä reseptejä. Uzbekistanilainen työkaverini on innokas kotikokki. Hänen mukaansa Uzbekistanissa on kunnia-asia, että pojat oppivat kokkaamaan jo nuorella iällä - jollei muuta niin ainakin maan kansallisruokaa ploffia. Itse hän kuulemma kokkaa vakituiseen kotonakin perheen ruuat, vaimo kun ei ole keittiössä viihtyvää sorttia.
Kerkkäkeittiössä ei juurikaan ole hurahdettu grillaamiseen, vaikka aika usein nautimmekin saunanjälkeiset huuruiset puoliksipalaneen grillimakkaran kera. Ehkä juuri siitä syystä, kukapa tietää. Tänä juhannuksena päätin kuitenkin kokeilla lihan grillaamista uzbekistanilaiseen tapaan, sillä työkaverini hehkutti tätä marinointitapaa erityisen hyväksi. Hänen mukaansa mikä tahansa liha murenee ja maustuu yön yli tässä marinadissa herkulliseksi. Mausteet tuntuvat selvästi mutta lihan omaa makua peittämättä. Alkuperäisen reseptin mukaan lihana pitäisi käyttää lammasta, jota Uzbekistanissa käytetään yleisesti, mutta mikä tahansa muukin kuollut eläin käy. Itse poimin rahvaanomaisesti kaupan tiskiltä halvennuksessa olleen porsaanfileen.
Marinadiin tarvitaan:
Sipulia yhtä paljon (painon mukaan) kuin lihaa, mahdollisimman itkettävää sorttia
kokonainen valkosipuli per kilo lihaa
kokonaisia mustapippureita ja korianterinsiemeniä
suolaa
piimää tai oikein hiilihappoista vissyvettä
Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet hienoksi silpuksi ja sekoita keskenään.
Jauha morttelissa pippurit ja korianterinsiemenet (itse käytin valmiiksi jauhettuja, koska kaupassa ei ollut muita, mikä anteeksi annettakoon)
Leikkaa liha sopivan kokoisiksi paloiksi ja muotoile pihveiksi.
Laita kannellisen marinointiastian pohjalle kerros sipuli-valkosipulisilppua. Lado kerros lihaa päälle. Mausta liha reilusti ja jatka kerrostamista samaan tapaan.
Lopuksi kaada kakun päälle piimää tai vissyvettä niin paljon että ainekset peittyvät mutta eivät ui marinadissa.
Laita kansi päälle ja marinoitumaan jääkaappiin yön yli.
Jopa ensimmäisellä kokeilukerralla tulos oli varsin suun mukainen, joten näitä tehdään meillä toisenkin kerran. Jos jostain löydän lampaanlihaa, niin kokeilen siitäkin, sillä liha murenee mukavasti marinadissa eikä jää yhtään sitkeäksi. Siitäkin huolimatta, että piimämarinadi näyttää aika erikoiselta. Piimä ei kuitenkaan yhtään maistu kypsässä pihvissä. Kannattaa kuitenkin pyyhkiä ylimääräiset marinadit pois ennen grilliin laittamista.
Juhannuksena meillä grillattiin ihan urakalla: pihvien lisäksi vartaita, joissa oli maissia, kesäkurpitsaa, tomaattia, lihapullia ja paprikaa. Lisäksi oli täytettyjä herkkusienen lakkeja. Nam.
Olipa hikinen työviikko, muutenkin kuin ilmojen puolesta. YT-neuvottelujen aloittaminen, toimintojen supistaminen ja budjettipalaverit pitivät tunnelmaa yllä. Tänään karkasin jo kolmelta kotiin, vähän aikaisemmin viikonlopun viettoon. Ukkeli kävi onneksi ruokakaupassa jonottamassa ja kyllä siellä kuulemma oli ollutkin melkoinen ryysis.
Pionit ovat parhaassa kukassaan, samoin unikot. Perunatkin ovat jo itäneet. Ne pitäisi mullata nyt viikonloppuna. Muut kasvikset kasvavat tänä kesänä kaupan tiskillä, sillä en kuitenkaan saanut kylvettyä siemeniä keväällä. Monivuotiset sentään kasvavat omaa tahtiaan, kunhan välillä nyppäisee rikkaruohot pois juurelta.
Viikolla meillä herkuteltiin nokkosletuilla. Taikina on tehty jauhetusta nokkosesta ja tattarijauhoista. Täytteessä on jauhelihaa, sipulia, nokkosta ja yrttejä makua antamassa.
Tällainen taapertaja tuli vastaan ulkorakennuksen nurkalla. Se on joko talitintin tai sinitintin poikanen. Molemmilla on pesä vanhan hevostallin ylisillä.
Takana 42 tunnin uraputki, mikä on aika hyvin näin lyhyelle työviikolle. Juhannus tulee tarpeeseen. Toivottavasti on poutaa ja lämmintä, jotta olisi mukavampi puuhastella ulkona.
Töistä tullessa vastaan ajoi katkeamaton jono. Koko 25 kilometrin matkalla oli autoa auton perässä. Välillä jono seisoi, välillä mateli eteenpäin. Olipa kerrankin mukavaa olla vastarannan kiiski ja ajaa "väärään" suuntaan.
Nyt voikin sitten keskittyä tärkeämpään eli nautiskelemiseen. Kuvassa rikkaruoho-cocktail. Talon kissalaumakin on lisääntynyt merkittävästi sitten viime näkemän )))
Sain potut maahan. Tänä vuonna kylvin vain itse siemenestä kasvattamaani Zolushkaa eli Tuhkimoa. Perunan siemenet ovat samannäköisiä kuin tomaatin. Ensimmäisenä kesänä niistä kasvoi peukalonpään kokoiset mutikat, joita vaalin hellästi yli talven. Seuraavana kesänä ne antoivat jo muutaman kunnollisen kokoisen potun, jotka olivat vaaleita ja kauniita. Niistä sitten olen kasvatellut satoa jo useita vuosia ja hellästi hoivannut "omia siemenpottuja". Ne kun maistuvatkin paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut.
Aamuseitsemän jälkeen, kun ajelin töihin, hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Tien varressa levähdyspaikalla oli vessanpönttö. Seisoi siinä keskellä asfalttia, tummaa kuusimetsikköä vasten.
Mieleen popsahti ajatus, että joku oli ottanut oman pöntön mukaansa, kun moneen kilometriin ei ole huoltoasemaa.
Harmitti, etten huomannut sitä aikaisemmin. Olisin ottanut valokuvan. Päätin pysähtyä illalla ottamaan kuvan.
Mutta eihän sitä enää siinä ollut viiden aikaan.
Mielessäni kuvittelin, kuinka joku onnellinen venäläinen rekkakuski vie vaimolleen Suomen kotiintuliaisiksi vähän käytetyn vessanpytyn.
Kuvan pönttö ei liity juttuun.
Herra Kerkkis tilasi viime viikolla mursketta tielle ja pihaan. Viimekeväinen kuravelli ei enää toistu, kunhan murskeet saadaan levitettyä tasaisesti. Tänään olikin mukavan aurinkoinen päivä touhuta ulkona, mutta alkavalle viikolle on taas luvattu sadetta. Kurjuuksien kurjuus lomalaisille! Oma lomani on vasta loppukesällä ja sinne olen tilannut lämmintä ja poutaa. Toivottavasti ehdin jättää säiden haltijalle tilauksen ajoissa sisälle ))
Tässä vielä kuva herra Kerkkiksen löytämästä kesäpaidasta. Uskalsi sentään ostaa sen ilman lupaa...
Minä sen sijaan olen touhunnut koko viikonlopun ihan toisenlaisissa maansiirtotöissä kasvimaan puolella. Touhutessa on mukava seurata kesävuokralaisten liitelyä pihan yllä. Vuokransa ne maksavat pitämällä ympäristön vapaana hyttysistä ja kärpäsistä. Nokka täynnä ne istahtavat ensin sähkölangalle tutkimaan, että reitti on vapaa. Sitten pyrähtävät kotiinsa tallin parvelle ja muiden ulkorakennusten rakoihin. Tänä vuonna on ainakin yksi pariskunta sinitiaisia, västäräkkejä ja haarapääskysiä pihapiirissä.
Yhtenä syynä pitkään blogitaukooni oli salakavala tauti, jota en alkuun edes pitänyt tautina. Se alkoi viattomasti väsymyksenä, joka vain lisääntyi ja lisääntyi. Töistä tultua teki mieli kaatua suoraan sänkyyn. Mitään ei jaksanut tehdä, viikonloputkin menivät usvaisessa tokkurassa. Mikään ei kiinnostanut, kotityöt sain sentään tehtyä miten kuten väkisin. Vuodenvaihteen tienoilla töissä alkoi suursaneeraus ja jouduin toteuttamaan irtisanomisia. Silloin tuntui, että olen tullut tieni päähän. Vakavasti stressaantunut ihminen ei yleensä ymmärrä itse omaa tilaansa eikä osaa hakea apua, syyttää vain itseään laiskaksi ja yrittää potkia itseään eteenpäin. Kunnes yhtenä päivänä en enää jaksanut. Kävelin työterveyshoitajalle, joka järjesti ajan lääkärille seuraavaksi aamuksi.
Sen jälkeen sain tämän laitteen jatkuvaksi seuralaisekseni:
Verenpaineeni oli pahimmillaan 200/120. Sain välittömästi lääkityksen ja kuukauden sairasloman. Ensimmäisen viikon nukuin putkeen. Sen jälkeen aloin miettiä, miten saisin takaisin oman pirteän ja iloisen itseni.
Heti alussa päätin, että suostun syömään kemiallisia lääkkeitä vain sen ajan kun on ihan pakko. Ymmärsin ja hyväksyin sen tosiasian, että lääkkeet olivat välttämättömiä korkean paineen laskemiseksi nopeasti, koska se aiheuttaa vakavan terveysvaaran. Mutta samalla aloin etsiä tietoa verenpaineen hoitamisesta luonnonmukaisin keinoin.
Erittäin hyvänä apuna oli Juhana Harjun kirjoittama kirja Ravintoa sydämelle ja Sydänliiton sivut. Ensimmäiseksi päätin, että nyt ikuinen laihduttaminen loppuu ja saavutan vihdoinkin ihannepainoni. Kolmessa kuukaudessa olen saanut tiputettua viisi kiloa ja syksyyn mennessä aion pudottaa toisen mokoman. Hitaasti mutta varmasti.
Olohuoneen nurkkaan ilmestyi myös kaksi muuta uutta kaveria: kuntopyörä ja digivaaka. Naamapuoli osoittaa - kuinkas muuten - telkkaria kohti. Pyöränkori ei ollut vakiovaruste vaan herra Kerkkiksen huomaavaisesti hankkima lisävaruste vesipullon ja kaukosäätimen säilytystä varten. 
Huomasin nopeasti, että ihan pienikin painon putoaminen auttoi jaksamaan paremmin. Turvotus alkoi hävitä nilkoista ja pystyin tekemään kävelylenkkejä. Liikuntaa on tehokkaasti estänyt vasemmassa jalkapöydässäni oleva vanha rasitusvamma, jonka vuoksi olen joutunut kinkkaamaan yksijalkaisena monet kerrat vuosien mittaan. Nyt sekin alkoi parantua ihan itsestään ja jalka alkoi kestää yhä pitempiä kävelylenkkejä.
Luin kaiken mahdollisen lisäravinteista ja ruuasta. Söin kuuriluontoisesti useita erilaisia vitamiinivalmisteita ja lisäravinteita, mm. magnesiumia ja kalsiumia, valkosipulitabletteja, Möllerin kalaöljyä, Q-10, karnosiinia ja monivitamiineja. Tällä hetkellä syön E-epa kalaöljyä ja uusia Chilitabletteja, joiden luvataan parantavan aineenvaihduntaa. Vielä en osaa sanoa niiden tehosta, kun olen kokeillut vasta lyhyen aikaa. Olo on kuitenkin parantunut jo huomattavasti ja jaksan taas elää suht koht normaalisti.
Tärkeä osa uutta elämääni on syömisten tasapainottaminen. Kaksi kunnon ruokaa päivässä on tavoite. Pyrin syömään ison annoksen vihreää salaattia vähintään kerran päivässä ja nyt kesällä siihen saa sekoitettua myös vastapoimittua vihreää. Kokeilin jonkin aikaa karpata, mutta tiukka hiilihydraattien välttäminen ei ole minun juttuni. Pyrin kuitenkin syömään hiilihydraattitietoisesti sekä välttämään sokeria, vehnäjauhoja ja suolaa. Syön paljon tuoreita vihanneksia, jonkin verran kylmäpuristettuja öljyjä ja maltillisesti valkuaista. Sopivan tilaisuuden tullen - kuten esimerkiksi Tallinnan reissulla tai äidin syntymäpäivillä - syön kaikkea mitä eteen kannetaan enkä kanna siitä huonoa omaatuntoa.
Halusin kertoa tämän tarinan selityksenä poissaololleni ja samalla rohkaisuna muille, jotka saattavat olla samassa tilanteessa. Älkää kärsikö hiljaa itseksenne, vaan hakeutukaa hoitoon. Itselläni oli korkea kynnys mennä lääkäriin ja alkaa syödä lääkkeitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna odotin liian kauan, kun olisi pitänyt toimia jo kuukausia aikaisemmin. Ajattelin vain, että huono olo paranee itsestään. Pelkäsin myös oman työpaikkani puolesta, en halunnut jäädä sairaslomalle.
Tällä hetkellä olen puolittanut lääkärin määräämän lääkeannoksen ja verenpaineeni on normaali, jopa normaalia alempanakin. Paino putoaa hitaasti mutta varmasti ja kesän edetessä ruohonleikkuu, kasvimaa ynnä muut kotityöt varmasti edesauttavat liikkumista ja sitä myöten myös kuntoutumista. Olo on hyvä ja pirteä, mistä todistaa sekin että mielenkiintoa riittää arkisten touhujen lisäksi vielä blogin kirjoittamiseenkin.
Japaninruusukvitteni yllätti valtavalla kukkaryöpyllä. Pensas on täpötäynnä kauniin tiilenpunaisia kukkasia. Olen kasvattanut sen siemenestä asti ja se on kasvanut hitaasti monta vuotta lämpimällä suojaisella länsiseinällä. Viime kesänä oli muutama kukka ja syksyllä yksi muhkurainen pieni hedelmä. Näinköhän tänä syksynä saankin oikein mahtisadon?
Kuten aikaisemmin jo kerroin, meillä tehtiin viemäriremppaa viime syksynä. Kaivinkone veti uuden viemäriputken läpi koko pihan. Voi uskoa, että keväällä teki mieli itkeä, kun lumet sulivat ja paljastivat koko kauheuden! Viemärin kohdalta pitkin pihaa kulkee mutkaileva kumpu, sillä se kuulemma painuu kun routa sulaa. Odotan vieläkin roudan sulamista... Kohta kyllä kärsivällisyys loppuu ja painun tasoittelemaan maata. Toisissa kohdissa taas on monttuja, jonne ylimääräiset maat saa haravoitua. Ruoho ei tietenkään ole vielä alkanut kasvaa, joten näyttää siltä, että pihaa halkoo valtava avohaava.
Epätoivoissani pyysin puutarhasuunnittelijaa käymään keväällä. Hän ehdotti, että tekisimme oleskelupihaan täyden remontin, jolloin siitä saisi viihtyisän ja varjoisan keitaan. Puita ja pensaita pitäisi istuttaa tuulensuojaksi, kulkuväylää pitäisi siirtää pois keskeltä pihaa ja rakennuksen kivijalan ympärille pitäisi tehdä 30 sentin soravyöhyke eli siirtää kukkapenkit kauemmaksi talon vierestä. Siinähän sitä urakkaa onkin koko kesäksi! Omenapuita piti karsia ja sen teimme ensimmäiseksi, kun ne eivät vielä olleet ehtineet tehdä silmuja. Kukkien ja pensaiden siirto pitää tehdä silloin kun ne ovat lepotilassa eli meillä se jää syksyyn. Jotain kuitenkin ehdittiin siirtää ennen kasvuunlähtöä.
Raparperi ja saksankirveli muutettiin uuden kulkuväylän alta pois. Ne saivat kasvupaikan kasvihuoneen takaa. Levitin niiden juurelle puiden pilkkomisessa syntynyttä mujua, joka pitää maan kosteana ja estää rikkaruohojen kasvun. Se toimii myös hyvänä lannoitteena maatuessaan hitaasti. Muju sisältää paljon kuorirouhetta eli se on melkein samanlaista tavaraa mitä myydään puutarhamyymälöissä kuorirouheen nimellä.
Sain siskoltani kaksi digitaliksen eli sormustinkukan tainta, jotka lähtivät hyvin kasvamaan. Sormustinkukka on kaunis mutta myrkyllinen kasvi. 
Viikonloppuna kylvin ja istutin myös Tallinnasta ostamani aarteet.
Keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki kasvaa taas krassia. Ostin myös upean valkoisen pionin juurakon ja särkyneen sydämen juurakon. Aion kokeilla myös jouluruusun kasvattamista siemenistä.
Tämän kesän projekti on nimeltään "tuhoa rikkaruohot syömällä". Tosin peli oli menetetty jo alkukeväästä, mutta yritys on ollut sinnikästä. Rikkaruohojen hyötykäytöstä muistuttaa myös Juhana Harju blogissaan Aamiainen ruohikolla.
Pitkäaikaiset lukijani muistavat varmaan, että pyrin upottamaan syötäviä rikkaruohoja kaikkin mahdollisiin ja mahdottomiin ruokiin. Täällä maalla, kaukana maantiestä ja naapureista, niitä on turvallista kerätä ihan pihapiiristä. Ohjeita etsin mm. Toivo Rautavaaran kirjoittamista kirjoista Mihin kasvimme kelpaavat ja Terveysteetä luonnonkasveista. Myös Puutteenperän sivuilla käyn usein vilkuilemassa.
Eilen vuorossa olivat voikukat, jotka ovat juuri nyt parhaassa kukassa. Ne voi hyötykäyttää aivan kokonaan, mutta niiden voimakkaaseen makuun pitää tosin ensin hieman totutella. Voikukkasiman ohje on parin vuoden takaa. Tällä kertaa tosin jätin hiivan pois ja korvasin sokerin lusikallisella hunajaa, jolloin juomasta tuli enemmän teen kaltaista. 
Pienemmässä kattilassa on voikukan nuppuja, jotka keitin suolavedessä. Heitin niitä illalliseksi tekemäni vihanneswokin sekaan. Hieman karvaan makuisia, mutta terveellistä, kuitupitoista ja kaloritonta naposteltavaa.
Näin kesän ensimmäisten helteiden aikaan muistutan vielä erinomaisesta helleruuasta, kylmästä borsh-keitosta, johon saa upotettua melkoisen määrän vihreää silppua. Kuumalla ilmalla ei tee mieli ruokaa, mutta energiaa on silti saatava ja nestetasapainosta on pidettävä huoli. Siinä tämä keitto on ihan yliveto!
Karvainen assistentti tekemässä rikkaruohojen laatutarkistusta.
