Alan heräillä talviunilta kuin karhu. No blogihiljaisuus on kieltämättä kestänyt vähän kauemmin kyllä, mutta minulla ei vain ole ollut inspiraatiota kirjoitella.  Blogiin oli tullut iso kasa kommentteja tässä välissä, kiitos niistä kaikista. Osa kommenteista oli kyllä aika vanhoja, joten epäilen että Vuodatuksen systeemi on nostanut pari vuotta vanhoja kommentteja esille hallintapaneeliin uusina, mutta yhtä kaikki mukava oli niitä lueskella.  Itse asiassa sain niistä idean taas kirjoittaa muutaman sanan.
 

Volgansieni-kirjoitukseeni oli Matti laittanut vinkin, että nyt sientä saa myös Pirkanmaan alueelta. Jos joku pohjoisempana asuva haluaa kokeilla sientä (tai oma sieni on päässyt kuolemaan, kuten minulle kävi), niin kannattaa vilkaista Matin sivua. Itse sain uuden sienen kaveriltani Ninalta, joka asuu Lahdessa. Hän päivittelee blogiaan harvakseltaan ja on kirjoittanut omakustannekirjankin volgiksesta. No nyt tällä hetkellä minullakin on taas sieni, joten täältä Pohjois-Kymenlaaksostakin saa halutessaan vauvan. Minuun saa yhteyden sähköpostilla kuusenkerkka(at) yahoo.com.

Näin keväällä tekee mieli vaihtaa kukille mullat ja kylvää siemeniä itämään. Itse jätän taimien kasvattelun suosiolla taimitarhoille, mutta multien vaihto olisi kieltämättä ajankohtainen asia. Olen aikaisemmin kirjoitellut kotitöiden ajoittamisesta kuun kierron mukaan.  Siinähän ajoitetaan esim. juuri kasvien hoitotoimenpiteet sellaiseen kuun vaiheeseen, jolloin saadaan haluttu vaikutus. Esimerkiksi jos halutaan vaihtaa mullat kukkiville ruukkukasveille, katsotaan kalenterista sellaiset päivät, jolloin kuun ja planeettojen vaikutus kukkien muodostumiseen on kaikkein voimakkainta.  Homma kuulostaa varmaan monesta aika huuhaalta, mutta tosiasiassa se on vanhan kansan viisautta, jonka mukaan esi-isämme ovat eläneet vuosisatoja sitten. Aikaisemmin kerroinkin jo, että Anne Pöyhönen on kerännyt tätä perinnetietoa kansien väliin. Nyttemmin on myös käännetty suomeksi Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen kirjoittama Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa.  Itse ajattelin vaihtaa mullat osalle viherkasveista tänään ja lopuille ensi viikonloppuna, kun ollaan menossa uudesta kuusta täysikuuhun päin elikkä kasvu suuntautuu ylöspäin. Minulle riittää näin likiarvoinen aika,  kun kuitenkin on muutakin touhua elämässä ja töissäkin pitäisi käydä silloin tällöin,  joten en jaksa stressata. Mutta jos jotakuta kiinnostaa lueskella ja kokeilla, niin kirjastosta saa lainaksi molemmat kirjat.

 

Kuvina tällä kertaa kaksi kissapostikorttia, jotka ostin matkamuistoksi Pariisin reissulta toissavuonna. Mukavaa viikonloppua!

Kun syksyinen sade rummuttaa ikkunan takana ja pieksee omenapuusta lehtiä, on mukava tehdä yhteenveto menneestä kesästä. Paljon on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. On ollut iloisia ja surullisia asioita, kiirettä töissä ja välillä vähän lomailuakin.

Ihan ensimmäiseksi pitää kehua kasvihuonetta. Remonttimies teki hyvää jälkeä ja kaikki kasvoi ihan silmissä. Tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa saatiin yli oman tarpeen. Kurkut ja tomaatit olen jo siivonnut pois, mutta yhden kesäkurpitsan jätin ihan kokeeksi kasvamaan, kun siinä oli vielä tulossa satoa. Ette kyllä usko, mutta vielä tänä aamuna sain korjata melkein kilon painoisen saaliin ja vielä sinne jäi kaksi pienempää!!! 
 

     


Meillä on ollut jo pakkasöitä, joten olen ajatellut kurpan kuolleen, mutta mitä vielä! Etenkin kun en ole enää kastellutkaan sitä, viikonloppuisin heittänyt kannullisen vettä juurelle. No tänään sitten levitin harson sen päälle. Mitään lämmitystä ei kasvihuoneessa tietenkään ole. Koskaan ennen en ole saanut satoa enää lokakuussa, joten tämä on kyllä ollut tosi erikoinen vuosi. No nyt luvattiin kylmenevää, joten katsotaan kauanko kurppa sinnittelee.

Tässä vielä kuva tomaatista. Tomaatintaimia oli kymmenen. Kaikki kasvoivat siis hiekassa. Alkukesästä kun ajoin nurmikon, levitin silpun kasvien juurelle lannoitteeksi ja koko kesän ajan aina kastellessa sotkin kuivunutta ruohosilppua veteen niin että siitä imeytyi ravinteita juurille. Mitään muuta lannoitetta en käyttänyt koko kesänä.
 

Kun remonttimies oli saanut kasvihuoneen valmiiksi, hän aloitti toisen ison projektin. Olemme jo useita vuosia haaveilleet ulkohuussista ja nyt se toteutui.
 

Tästä se lähti. Perustusten päälle levitettiin pala paperikoneen viiraa, josta ei heinät kasva läpi. Sen päälle alkoi nousta runko.
 

Huussi rakennettiin alasaunan viereen ihan sillä tarkoituksella, ettei aina tarvitse juosta pihan poikki ylämäkeen vain kylpytakki niskassa...  Tällainen siitä sitten lopulta tuli:

Maalaus kyllä jää ensi kesäksi, nyt syksyllä ei enää uskalla.  Tarkkasilmäisimmät saattavat ihmetellä, missä ikkuna. Sydämen muotoinen aukko saattaa ensi kesänä ilmestyä oveen, katsotaan nyt, mutta yhtään ikkunaa ei rakennuksessa ole. Ei siellä silti käsikopelolla tarvitse pimeässä hapuilla ;-)  sillä katto tehtiin innovatiivisesti samoista läpinäkyvistä muovipaneleista kuin kasvihuoneessa, joten sitä kautta tulee valoa oikein reippaasti.

Tässäpä kesän tärkeimmät kuulumiset. Nyt eletään lokakuun alkupuoliskoa ja talvea odotellaan. Lapissa satoi viime yönä ensilumi. Saapa nähdä koska täällä!

 

Nuorempia kattiaisia ei helle näytä haittaavan.  Vanhat neidit Iris 16 1/2 vuotta ja Jade, joka täyttää 15 vuotta parin viikon kuluttua, ovat selvästi nääntyneempiä ja makailevat mielellään varjossa.  Sama koskee kerkkäperheen ihmisjäseniä,  jotka vaihtaisivat mieluusti helteet 10 astetta viileämpään pilvipoutaan.  Onneksi tuulettimet on keksitty ja viileä suihku auttaa iltapäivän pahimpaan aikaan.

Loma on kuitenkin aina lomaa.  Minulla loma tarkoittaa sitä, että saan nukkua aamulla ainakin kymmeneen asti ennen kuin työpuhelin alkaa soida...  Tänään tosin olen puhunut vasta viisi puhelua,  joten on ollut hiljainen päivä.  Muistan ensimmäisestä työpaikastani henkilön,  joka oli aina töissä.  Jos hän oli oikeasti töissä,  hänellä oli siisti jakkupuku päällä. Jos hän oli lomalla,  hänellä oli verkkarit.  Mutta töissä hän oli jokaisena arkipäivänä.  Silloin ihmettelin,  nyt en enää.  Siitä sen sai,  kun annoin ylipuhua itselleni ylennyksen.  No,  ei tilanne ihan niin paha ole kuitenkaan, kun ei vain ota stressiä itselleen.  Tiesin jo etukäteen, että tämä heinäkuu tulee olemaan risainen.  Otan sitten syksymmällä kunnon loman ja lähden jonnekin kauemmaksi, jonne puhelin ei tule mukaan. 

Kävin eilen siskon kanssa Porvoossa.  Meillä on ollut joka kesä tapana viettää yksi päivä kuljeskellen pitkin vanhaa kaupunkia ja koluten kirpputoreja.  Kahvila Helmessä piti ehdottomasti nauttia leivoskahvit ja sen jälkeen kävellä siirtomaatavarakauppa Skafferiin ostamaan maustettua teetä ja muita herkkuja.  Ja tietysti piti piipahtaa lukemattomiin muihin romanttisiin pikku putiikkeihin tutkimaan vanhoja tavaroita.  Kirpputoreja kolusimme myös ja teimme löytöjä. Itse ostin mm.  kauniin sinisävyisen chanel-jakun edullisesti.  Reissun jälkeen ajoimme siskon mökille,  kävimme saunassa ja uimassa sekä istuimme valmiiseen pöytään,  mikä tuntui ruhtinaallisen ylelliseltä. 
 

     


Taas on kolme melkein puolikiloista kesäkurpitsaa tulossa ja yksi vähän pienempi.  Kasvihuoneessa kasvavat ihan silmissä, kun siellä on lämmintä ja kosteaa.  Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin, millä lannoitan niitä, joten ajattelin tässä kirjoitella pienen selostuksen.

Kasvihuoneen lavoissa on tosiaan pelkkää hiekkaa,  raekoko muistaakseni 0-10. Kun istutin taimen kesäkuun alussa, oli se jo hyvässä kasvussa.  Laitoin istutuskuoppaan vähän multaa juuripaakun ympärille, mutta en mitään lannoitetta. Sitten kastelin hiekan läpimäräksi ja kädellä vielä oikein hämmensin,  kuin lasten hiekkalaatikkoleikeissä ikään, jotta juurten alueelle ei varmasti jäänyt kuivaa aluetta. 

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, joten käytän ruohosilpun hyödyksi.  Se on hyvää lannoitetta, joka sisätää paljon typpeä ja ravinteita.  Silppua pitää levittää paksu kerros,  jopa parikymmentä senttiä jos sitä vain riittää.  Ja se pitää levittää heti leikkaamisen jälkeen parin tunnin sisällä,  sanoo hiekkaviljelyn isä Nils Åkerstedt.  

Silppu estää kosteuden haihtumisen hiekasta ja estää rikkaruohojen kasvamisen.  Samalla se lannoittaa kasvia,  sillä hiekkahan ei sisällä mitään ravinteita.  Aina kun kastelen,  sekoittelen ruohosilppua veteen niin että se imeytyy hiekan pintakerrokseen ja luovuttaa ravinteita. Toki silppu kuivuu hiekan pinnalla, mutta vettyy kyllä nopeasti. 

Olen lisäksi huomannut, että kesäkurpitsoita pitää kurittaa kovalla kädellä. Ei siksi, että ne olisivat kuritonta sukupolvea ja terrorisoisivat muita kasvihuoneen asukkaita,  vaan ihan sadon vuoksi.  Mitä enemmän raaskii ensimmäisiä ja pienimpiä alalehtiä poistaa,  sitä enemmän ne alkavat vääntää hedelmiä.  Poistan myös kaikki pitkän varren päässä olevat kukat, joista ei tule hedelmää.  Kasvi ilmeisesti pelästyy tätä operaatiota sen verran, että haluaa varmistaa lisääntymisen mahdollisimman tehokkaasti ja alkaa puskea kurpitsoita ihan silmissä.  


 

     


Viimeinen kevätmyrsky hajotti kasvihuone-raukan ihan riekaleiksi, kuten näkyy. Toukokuun alussa oli näky näin lohduton enkä uskonut, että tänä kesänä saisi yhtään tomaattia tuolta kasvattamosta. Tosin taimiakaan en ollut kasvattanut itse. Ajattelin, että saahan niitä kaupasta, jos nyt sattuisi sellainen ihme että muovit kääriytyisivät rungon ympärille ihan melkein itsestään.

Itselläni työpäivät tuppaavat välillä venähtämään sen verran, ettei illalla jaksa enää vääntäytyä työmaalle. Herra Kerkkikseltä taasen on lääkäri kieltänyt kaiken maitopurkin kantamista raskaamman fyysisen homman - niin mielellään kuin hänelle olisinkin vierittänyt kaikki kotityöt .   Mutta onneksi hyvä totitonttumme Risto tuli apuun ja huhki useamman lauantaipäivän hiki hatussa. 


     


Urakka ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, että vanhat muovit olisi revitty irti ja lätkitty uudet tilalle.  Muovien alta paljastui mädäntynyttä lautaa.  Loppujen lopuksi kaikki kasvulavat jouduttiin rakentamaan uudestaan ja rungon koko alaosa piti myös uusia. Mutta nyt tulivatkin sellaisesta tavarasta, että kestävät.  Jos tavallisista laudoista tehdyt lavat kestivät kymmenen vuotta,  niin nämä ainakin tuplasti.  Lavojen sisälle lapioitiin samat hiekat,  jotka ovat kymmenen vuotta palvelleet jo moitteettomasti.  Hiekkaviljely on ehdottomasti helpoin viljelymuoto eikä sato kalpene yhtään multaviljelyn rinnalla. 


      


Useamman lauantaipäivän huhkimisen jälkeen lopputulos näytti tällaiselta. Muovin päälle katolle laitettiin vielä 10 kappaletta 1 x 2,5 metrisiä valokatelevyjä.  Ne suojaavat mukavasti kattoa talven lumikuormalta ja myrskyiltä.  Muovien alareunat jätettiin paikalleen,   sillä kuvassa näkyvälle pitkälle sivulle ja päätyyn on tarkoitus rakentaa parsapenkit.  Pitkällä sivulla on ollutkin parsapenkki jo vuosia,  mutta nyt se jouduttiin kaivamaan ylös remontin ajaksi. 


      


Kesäkuun alussa uskalsin jo käydä ostoksilla.  Vasemmalle kukkaruukkuihin on kylvetty kesäkurpitsan siemeniä. 


Nyt sitten eletään heinäkuun alkua ja herra Kerkkis on jo muutaman kerran muistuttanut, että raportti on vieläkin kirjoittamatta.  Nyt kun kerran rupesin hommiin, niin kehutaan nyt sitten samalla miten erinomaisen hyvä kasvihuoneesta tuli.  Mitä lie taikoja Risto-kotitonttu tehnyt lapiota ja kirvestä heiluttaessaan,  mutta kasvit näyttävät kasvavan ihan silmissä.  


      


Huomatkaa kissan juoma-astia vasemmalla.   Pitäähän sitä työnjohtaja olla aina mukana... 


     


Kesäkurpitsan taimia tuli niin paljon, että niitä riitti sekä kasvimaalle että -huoneeseen.  Ensimmäinen kurpitsa on jo korkattu ja hyvää oli.  Kyllä omakasvattamat ovat ihan eri makuisia kuin kaupasta kannetut! 

 

Kasvihuoneenhan pitää olla hyvin tuuletettu, ettei se homehdu sisäpuolelta,  eikö vain. Ei ehkä kuitenkaan ihan näin hyvin tuuletettu,  vähempikin riittäisi. Vastahan nuo muovit laitettiin 7 vuotta sitten, miten ne nyt jo hajosivat?? No itse asiassa jo pari vuotta on suunnitelmissa ollut vaihtaa ne, mutta nyt siitä tuli lopultakin totta. Samalla laitamme uusiksi lahonneet kasvulavat, jotka näkivät viime kesänä vasta 12. syntymäpäivänsä. Teimme alunperin sen virheen, että rakensimme ne laudasta. Nyt aiomme tehdä ne kakkosnelosista, eivätköhän kestä vähän kauemmin. Joudumme lapioimaan vanhat lavat tyhjiksi, rakentamaan uudet ja lapioimaan ne täyteen. Kiirettä pitää jotta ehdimme ennen kasvukautta. Onneksi kasvihuoneen runko on hyvässä kunnossa,  sille ei tarvitse tehdä mitään. Vain lavat joudutaan uusimaan.

Keittiössä kasvukausi on ollut hyvässä vauhdissa koko talven.  Tässä ihan tavallisista luomurokkaherneistä kasvatettuja versoja, jotka maistuvat ihan tuoreille herneille,  ja kaupan persiljapuska, jonka olen tökännyt kasvamaan jogurttipurkkiin. Siitä on satoa korjattu koko talvi. 

Ikkunalla kasvaa auringonkukkaa ja herneenversoja.  Talvella tekee mieli tuoretta vihreää, mutta kovalla pakkasella on vaikea saada kuljetettua tuoreita salaattiaineksia kotiin paleltumatta. Lisäksi ne ovat kovin kalliita ja luomua löytyy aika harvoin marketista. Mieluiten kasvatan itse mitä pystyn. Sitäpaitsi auringonkukanversot ovat hyvän makuisia ja rapisevat kivasti hampaissa. Niitä on hauska mutustella vaikka sellaisinaan välipalana. 

Yksi kaupan salaatti on kuitenkin ollut ylitse muiden,  nimittäin Järvikylän vuonankaali.  Ihastuin vuonankaalin makuun syksyllä Pariisin matkalla ja sen jälkeen olen yrittänyt selvittää tämän miedon, pähkinämäisen kasviksen nimeä. Olin onnesta ihan sykkyräisenä kun löysin marketin salaattilaarista vuonankaalia. Kesäksi aion ehdottomasti ostaa sen siemeniä ja yrittää kasvattaa omat salaatit.

kuva Järvikylän sivuilta

En ole julkaissut kattiaisten kuvia pitkään aikaan - ja tässä näette siihen syyn:

"Häivy siitä ja anna mun nukkua rauhassa" -ilme

Kun syksyn ensimmäinen lumi sataa maahan, kissat linnoittautuvat talon lämpimimpään paikkaan eli pesuhuoneeseen-saunaan. Sieltä ne liikahtavat vain syömään ja hiekkalaatikolle - tai jonnekin hiekkalaatikon lähistölle, jollei jaksa kävellä ihan laatikolle asti.

     
        Huolto on selvästi pettänyt,  kuka sitä nyt käytettyyn hiekkaan tarpeensa tekisi...

        Yläkerran asukas kurkistelee, mitä muille kuuluu. 

Nämä neitokaiset muuttivat meille noin vuosi sitten, kun niiden edellinen omistaja kuoli äkillisesti. Tytöt olisivat joutuneet piikille, jollei niille olisi löytynyt uutta kotia. Ne asuivat isossa kennelissä Norjassa yhdessä muiden kissojen ja koirien kanssa. Kaikille eläimille löytyi onneksi uusi koti eri puolilta maailmaa,  mutta kissoja oli hieman vaikeampi sijoittaa kuin koiria. Lupasimme ottaa yhden kattiaisen meille asumaan, mutta nämä kaksi halusivat tulla ehdottomasti yhdessä, koska ne ovat olleet ikänsä hyviä kavereita. Niiden iästä ei ole tietoa, sillä rekisterikirjoja emme ole saaneet, mutta arviolta neidit ovat 6-7 -vuotiaita. Kenneltaustasta johtuen ne eivät ole kovin tottuneita ihmisiin ja pelkäävät muita kissoja, mutta pikkuhiljaa ne ovat tulleet rohkeammiksi. Nyt ne antavat jo silittää ja ovat tottuneet kotiväkeen, mutta vieraiden tullessa ne pinkaisevat yhä piiloon. Tosin tuon ikäiset Rexit ovat vielä nuoria, sillä ne aikuistuvat hitaasti ja saavuttavat henkisen kypsyyden vasta toisella kymmenellä, jolloin niitä ei enää hetkauta mikään mahdollinen asia maailmassa. 16-vuotias vanhaneitimme on tästä hyvä esimerkki. Se on saavuttanut kissojen nirvanan, jossa se tietää tarkalleen mitä se haluaa (nukkua, ruokaa, syliin - tässä tärkeysjärjestyksessä) eikä mikään muu asia kiinnosta pätkääkään - paitsi saunapäivisin, jolloin se pitäisi irrottaa taltalla ja vasaralla jos sen haluaisi pois saunan lauteilta.

Onpas aika humahtanut taas ihan huomaamatta! Talvi tuli ja meni. Lumi on muuttunut vedeksi ja sitä on joka paikassa paljon. Ja taivaalta tulee lisää, jollei vielä muuten riitä. Meidän alasaunamme on vaarassa muuttua kelluvaksi saunaksi:

Joka kevät joki muuttuu järveksi juuri alasaunan kohdalla,  kaappaa sillankannen syvään syleilyynsä ja välillä ei malta päästää siitä irti ennen joen alajuoksun mutkaa, joka näkyy alakuvassa taustalla siellä tiheässä harmaudessa missä metsä päättyy. Sattumoisin luen juuri Marika Burtonin kirjoittamaa kirjaa Ihana Irlantini. Voin elävästi kuvitella Irlannin maisemat ja ilmaston, kun katson näitä kuvia. Meillä sentään kevät loppuu joskus juhannuksen jälkeen, kun syyssateet alkavat. Siellä on  - ainakin kirjan mukaan - samanlaista sumua vuoden ympäriinsä.   

Aiomme tänään ottaa riskin ja laittaa puuta kiukaan alle. Mikäli minusta ei taas kuulu kolmeen kuukauteen mitään, tulkaa etsimään alajuoksun mutkasta, sieltä pajupensaan alta. Ja tuokaa lisää makkaraa tullessanne.
 

Olen koko ikäni ollut varsinainen suklaahiiri ja herkkupeppu. Siksi kai elopainoakin on päässyt kertymään vähän yläkanttiin, vaikka vuosien saatossa olenkin yritellyt vaikka minkälaisia laihdutuskuureja ja suklaalakkoja. Se kun vaan on niin hyvää ja koukuttavaa, ettei ilmankaan osaa olla. Siitäkin huolimatta, että verenpaine on vähän koholla ja painoa pitäisi saada alaspäin, niin olen päättänyt, että elän mielummin vähän lyhemmän mutta mukavamman elämän.  En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan vain yhden palasen tai konvehdin täydestä rasiasta. Meitä on varmasti muitakin, en ollenkaan usko olevani yksin tämän ongelman kanssa )) 

Itse asiassa olen aina pitänyt suklaansyöntiä ongelmana - kuten varmasti suurin osa ihmisistä. Suklaahan on tunnetusti "syntisen hyvää"  ja ainakin hiljaa mielessään pitää "hävetä tätä pahettaan", joka on kuin huumetta. Näinhän meitä on aivopesty mainoksissa ja terveysvalistajien suusta. Kuvitelkaapas vaan, mitä Hanna Partanen sanoisi, kun näkisi keittiön kaappini, jossa on kolme suklaalevyä jauhopussien takana odottamassa herkutteluhetkeä. 

Mutta siinähän se onkin! Miksi ihmeessä suklaa ei voisi olla suussasulavan herkullista ja samalla huipputerveellistä? Miksi ihmeessä kaikkien terveellisten syömisten pitäisi aina maistua huippupahoille? Ihan totta puhuen en olisi itsekään uskonut tätä väitettä vielä pari kuukautta takaperin, mutta sitten törmäsin netissä surffaillessani raakaruokailijoiden blogeihin ja kiinnostuin. Yhdessä jos toisessakin hehkutettiin raakasuklaata, joten olihan tällaisen suklaaholistin pakko ottaa siitä selvää. Etenkin kun vielä sain joululahjaksi silikonivuoan, jolla saa tehtyä pieniä sieviä konvehteja. 

Kun löysin tämän sivun, olin ihan lopullisesti vakuuttunut siitä, että suklaa on varsinaista terveysruokaa ja sitä on ihan pakko kokeilla!  Katsokaapa vaikka, miten paljon hiven- ja kivennäisaineita raakakaakao sisältää, kun niitä ei ole tuhottu kuumentamalla, kuten ruokakaupassa myytävät kaakaojauheet.

Niinpä marssin luontaistuotekauppaan kysymään raakakaakaojauhetta, mutta jouduin kääntymään tyhjin käsin takaisin. Onneksi netistä saa vaivattomasti tilattua kaikkia tarvittavia aineita sekä suomalaisista että ulkomaalaisista verkkokaupoista, joita löysin useampiakin. Raakasuklaan valmistamiseen tarvitaan ainakin kylmäpuristettua kookosöljyä, jota minulla olikin jo ennestään. Olen käyttänyt sitä ruuanlaitossa ja ihonhoidossa jo pitemmän aikaa. Sitä löytyy jokaisesta luontaistuotekaupasta jopa täällä sadan kilometrin päässä kehäkolmosesta. Ruokakaupassa myytävää kovetettua kookosrasvaa ei kannata tähän terveyssuklaaseen laittaa. Lisäksi tarvitaan terveellistä makeutusta eli hunajaa. Valkoinen sokeri kannattaa suosiolla jättää pois, sillä nythän ollaan tekemässä huipputerveellistä herkkua. Lisäksi voi halutessaan laittaa sattumia eli kuivattuja paloiteltuja hedelmiä, pähkinärouhetta, raakakaakaorouhetta (cacao nibs) ja tietenkin reilusti mausteita: vaniljaa, kanelia, chiliä, kardemummaa...  ihan mitä mielikuvitus vain voi keksiä. Hyvä ohje aloittelijalle löytyy täältä.

Ensimmäiseen kokeiluerääni tilasin aineet englantilaisesta nettikaupasta DetoxYourWorld, jossa niitä saa mukavasti 100 gramman pakkauksina ja kilohintakin on halvempi kuin suomalaisissa nettikaupoissa. 100 grammaa kaakaojauhetta riittää pariin suklaasatsiin, joten sillä saa jo mukavasti testattua, miltä omatekemä suklaa maistuu. Maksu sujui kätevästi PayPalilla ja paketti tuli kotiin vajaassa viikossa joulunalusruuhkasta huolimatta.

Seuraavan tilaukseni teinkin sitten jo amerikkalaisesta iHerbistä, jossa on kaikkein halvimmat hinnat löytämistäni kaupoista.  Ainoa hankaluus oli, että Suomeen toimitettavissa paketeissa on 1,36 kilon painorajoitus ja arvo saa olla korkeintaan 80 dollaria, joten tarpeita saattaa joutua tilaamaan useammassa erässä. Sekään ei silti tule kohtuuttoman kalliiksi, sillä toimituskulut ovat uskomattomasti vain 4 dollaria per paketti. IHerbistä saa samalla tilattua myös edullista luontaiskosmetiikkaa ja vitamiineja,  esim. D-vitamiini on huomattavasti halvempaa kuin suomalaisissa kaupoissa. Dollarin kurssi on nyt niin edullinen, että kannattaa verrata hintoja.

Suomen tullisääntöjen muututtua ei edes tarvitse olla huolissaan, saako tilauksia perille. EU:n sisällä saa tilata tavaraa vapaasti. Tosin kauppias perii oman maansa arvonlisäveron, joten siinä saattaa hävitä muutaman prosentin riippuen siitä, mistä maasta tilaa. EU:n ulkopuolelta tavarat tulevat ilman paikallisia veroja ja ALV:ia, joten se pitää huomioida nettikaupoista tilattaessa. Suomeen saa nykyään tilattua alle 150 euron arvosta tullivapaasti, mikä tarkoittaa ettei tulli-nimistä maksua tarvitse maksaa jos tilauksen arvo jää alle 150 euron. Kun lisäksi elintarvikkeiden arvonlisävero putosi Suomessa 12 prosenttiin ja ALVia ei peritä, jos se jää alle 10 euron, niin tulli ei peri iHerbin tilauksista mitään ylimääräistä. Paketit tulevat käytännössä kotiovelle asti -  tai ainakin lähimpään postitoimistoon - parissa viikossa,  jopa nopeammin. Itselleni posti kiikutti osan paketeista kotiin asti ja osan paketeista jouduin hakemaan postitoimistosta. Niinpä mikään ei estä tilaamasta huipputerveellisiä, huippuedullisia ja huippuherkullisia aineita vaivattomasti netistä.

Nam-nam, ah, hmmmmmmmm.... niin hyvää ettei sanotuksi saa..... vahinko vain ettei blogin välityksellä voi antaa teille makuelämystä.  Joudutte kokeilemaan ihan itse. Mutta - uskokaa pois - se kannattaa! 

Nyt kyllä saavat jäädä kaupan suklaalevyt jauhopussien taakse odottamaan,  eiväthän ne maistu yhtään miltään omatekemän herkun rinnalla!

Tässä linkki Puhdistamon sivuille, jossa on kuvalliset ohjeet suklaan valmistamiseksi. Sieltä voi myös ostaa raaka-aineita, mutta ne ovat kilohinnaltaan kalliimpia kuin ulkomaisissa nettikaupoissa.
Tässä linkki herkullisiin suklaaresepteihin
Tässä linkki aloittelijan raakasuklaareseptiin

 
Jos päätät tilata iHerbistä, voit käyttää henkilökohtaista alennuskoodiani SIS280, jolloin saat 5% alennuksen ensimmäisestä tilauksestasi. Minä puolestani saan 4% hyvityksen sinun tilaamiesi tuotteiden arvosta omaan seuraavaan tilaukseeni.
Ps.  katso myös iHerbin ilmaiset näytteet. Voit tilata vaikka jokaista näytettä yhden kappaleen jokaiseen pakettiisi, jos ne vain mahtuvat painorajoituksen puolesta.

Meillä vastaanotettiin uusi vuosi Korpihillan kuohuvalla kuusenkerkkäjuomalla, joka oli uusi tuttavuus kerkkäperheessä. Se on mainio alkoholiton juhlajuoma, jota voin suositella lämpimästi. Nautimme vuoden vaihtumisesta tiiviisti sisätiloissa katsellen naapurien raketteja, jotka näkyivät kauniina pimeässä pakkasyössä.

Uusi vuosi toi mukanaan uudet pakkaset, joten pitkä viikonloppu on käytännössä mennyt mökin lämmittämiseen. Kun sekä olohuoneen takassa että keittiön leivinuunissa ja hellassa on tulet joka päivä, pysyy mökki mukavan asuttavana. Toki meillä on sähköpatterit, mutta olemme säätäneet ne 17-18 asteeseen ja loput lämmöt tulevat puilla. Näin talvikylmillä puut lämmittävät moneen kertaan:  ensin kun ne hakkaa,  sitten kun ne raahaa sisälle ja lopulta kun ne polttaa. Kattiaisetkin ottavat kaiken irti lämmittämisestä, sillä niiden ohut turkki ei pidä paljon kylmää. Lempipaikkoja ovat pesuhuoneen lämmitetty lattia,  sängyssä täkin alla, leivinuunin pankolla tai kuten alla olevassa kuvassa Vanhaneiti painautuu tiiviisti hellan muuriin kiinni. Neitiä varten on levitetty kylpypyyhe työpöydän päätyyn, jotta lämpimässä olisi mukavampi makoilla.
 

Kyllä tässä itse kunkin tekisi mieli käpertyä rullalle odottamaan kevättä ja lämmintä ilmaa, mutta ei auta.  Huomenna on taas työpäivä ja sitä ennen pitää vielä käydä kaivamassa vintin uumenista extra-lämpöiset toppahaalarit, joilla ei olekaan ollut käyttöä muutamaan vuoteen. Nyt niitä tarvii pihalla ja puita kantaessa.