Ohhoh, kuinka aika on humahtanut ohitse ylitöitä painaessa ja kaikki vähäinen vapaa-aika pihalla vääntäessä. Olen pikkuhiljaa laitellut kasvimaata ja kylvänyt jo palsternakkaa sekä aikaista perunaa. Tänään olisi vielä tarkoitus kylvää porkkanaa ja juuripersiljaa.

  

Epäviralliseen siemenvaihtoonkin olen osallistunut. Nämä tulivat postissa: punaisen ja valkoisen palavan rakkauden siemeniä, meiramia, kurkkuyrttiä ja vihanneskrassia. Itse laitoin kirjeeseen mm. erilaisten kurpitsoiden siemeniä. Tiinalta tuli postissa punahevoskastanjan taimi, jota en ole vielä uskaltanut istuttaa maahan, kun on ollut pakkasöitä. Viime yönäkin elohopea laski kymmeneen pakkasasteeseen.

Lämpölavassa on edelleen mukavan kosteaa ja lämmintä. Kylvökset kasvavat ihan silmissä. Niistä kuvia vähän myöhemmin, nyt lähden taas pihalle kuopsuttamaan.

  
Niinhän siinä kävi, kuten aina, että lava oli jo syntyessään liian pieni. Olisi pitänyt tehdä yksi kurkuille, toinen tomaateille, kolmas kylvöksille ja taimikasvatukseen sekä neljäs ihan varmuuden vuoksi, koska sille kuitenkin löytyy käyttöä sitten kun tila loppuu kesken...

Pakkasöidenkin jälkeen harson alta pöllähtää lämmin kostea ilma. Kurkuntaimet kasvoivat  keittiön ikkunalla honteloiksi, mutta toivottavasti ne vahvistuvat pian. Vasempaan reunaan kylvin salaattia ja lopputilan veivät kylvökset: tomaatteja, kurpitsoita, kukka- ja parsakaalia sekä kukkien siemeniä. Täällä niiden on verrattomasti parempi kasvaa ja varttua kuin keittiön ikkunalla. Ensimmäiset kirsikkatomaatin taimet pääsin jo koulimaan isompiin ruukkuihin ja vasemmanpuoleisessa rasiassa ovat huolella vaalimani isoäidin vaaleanpunaisen palsamin taimet, jotka toivottavasti syksyllä antavat uuden runsaan siemensadon.
Sain Pekalta postissa jännittäviä uusia kurpitsansiemeniä, kuulemma sammakkokurpitsaa. En ole ikinä kuullutkaan moisesta, mutta syksyllä sitten nähdään. Ovat kuulemma isoja, hyvänmakuisia ja vähän sammakon näköisiä  =D

Pekalta tuli myös tällaisia ihmeellisyyksiä.

  

Ensin luulin, että nuo vasemmanpuoliset ovat homeessa . . . mutta niissä onkin oransseja karvoja.
Tässä vielä yksi kylvös. Olen näköjään ihan tosissani perustamassa omaa PUUtarhaa olohuoneeseen.

  

Tässä Ginkgo Biloban eli neidonhiuspuun siemeniä.

Työnteko vakavasti häiritsee harrastuksia, mutta onneksi kevät tulee kohisten. Eilen löysin ensimmäiset leskenlehdet. Ovat varmasti kukkineet aurikoisessa rinteessä jo useamman päivän. Narsissit ovat kasvaneet ihan silmissä ja alkavat myös kohta kukkia. Ruohokin alkaa jo pilkistää kuivuneiden korsien alta, mutta maa on vielä ihan märkää ja vesi tirskuu jalan alla. Vielä ei pääse haravoimaan. Sen sijaan tänään on ohjelmassa kesärenkaiden vaihto-operaatio.

Eilen saatiin päätökseen operaatio juhannuskurkkujen ensimmäinen vaihe. Tässä vähän todistusaineistoa:

  

Herra Kerkkiksen jalatkin pääsivät kuvaan. Tässä rakentuu kakkosviitosista tukeva kehys.


  

Rakennelma pääsi kasvihuoneeseen, jonne oli raivattu tilaa varta vasten sitä varten. Vanhat kasvihuoneen laatikot ovat kymmenessä vuodessa jo muuttuneet itsekin maaksi, joten ne kaipasivat uusimista. Nämä riittävät varmasti taas toiset kymmenen vuotta.

Laatikko mitoitettiin styroxlevyjen mukaan, joten sivun sisäpituudeksi tuli tasan 110 cm. Styroxit painettiin tiiviisti paikalleen ja sidottiin yläpäästään narulla.


  

Kehyksen pohjalle levitettiin ohut kerros hiekkaa pohjan tasoittamiseksi. Sen päälle tuli n. 30 sentin kerros olkea ja kanankakkaa. Sitten 20 sentin kerros tuoretta hevosenvoimaa. Ne paineltiin tasaiseksi tiiviiksi kerrokseksi ja kasteltiin kuumalla vedellä, jotta kompostoituminen alkaisi nopeammin. Päällimmäiseksi tuli 20 senttiä multaa. Ylivuotinen komposti oli sulanut auringossa jo täysin, joten hiekkaan sekoitettuna siitä sai hyvän kasvualustan. Se kasteltiin vielä kertaalleen ja jätettiin harson alle lämpiämään.

Kun alla oleva lanta/olkikerros palaa, se lämmittää mullan sopivaksi kasvualustaksi. Styroxit estävät lämmön karkaamisen ja harsokangas päästää valon läpi. Kakku saa nyt muhia muutaman päivän ja kun multa on sopivan lämmintä, käyn tuikkaamassa kurkuntaimet kasvamaan.

Viikko on vierähtänyt työkiireissä ja kiirettä on pitänyt ikkunalaudallakin. Valkosipulin varret ovat kasvaa hujahtaneet valoa kohti. Nuo on tarkoitettu ihan leivän päälle napsittavaksi herkuksi. Maalle keväällä istutettavat kynnet ovat kylmäkäsittelyssä jääkaapissa.


  

Kasvilapset ovat itäneet aika mukavasti. Vasemmanpuoleisissa poteissa näkyy juurisellerin hentoja alkuja ja joku yksittäinen isompikin kasvi on eksynyt näköjään väärään pottiin. Keskellä on latva-artisokkaa ja ananaskirsikkaa. Chiliä kovasti odotin, mutta se ei ole vielä itänyt. Osa poteista oli keittiön ikkunalla muovin alla, mutta eikös muoviin ollut jo painautunut kissan takapuolen jälki! Ikävät ihmiset ovat jättäneet kaikenmaailman rojua juuri sille kaikkein mieluisimmalle ja aurinkoisimmalle ikkunalaudalle! Pitänee nostaa nekin potit lähemmän katonrajaa.

Juhannusperunoiden lisäksi aion tänä vuonna juhlistaa keskikesän juhlaa myös itse kasvattamillani juhannuskurkuilla. Tämä projekti on muhinut suunnitelmissa jo pari vuotta, mutta siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa. Tästä se kuitenkin lähtee:

  

Vettä roikaa taivaan täydeltä ja lumen pinta alenee ihan silmissä. Saapa nähdä, kuinka korkealle joen pinta nousee tällä kertaa - joko alkaa nuoleskella alasaunan kivijalkaa. Ennätys on tähän mennessä 20 cm. Sillankannen pölkytkin ovat vielä rantalepikossa, jonne syystulva vei ne. Toivottavasti eivät nyt lähde uiskentelemaan yhtään kauemmaksi, etteivät tuki maantien alitse johtavaa rumpua. Sieltä ne olisi kyllä helppo hakea pois, mutta rumpu on muutenkin niin ahdas, ettei sinne enää mitään ylimääräistä tukkoa tarvita.

Siemensyöksyt (kiitos Saanel virkistävästä uudesta kylvötermistä) senkun jatkuvat. Keittiön päätyikkuna on sopivasti itään päin ja siitähän taimet tykkäävät. Tässä laatikossa tosin odotellaan taimivaihetta vielä tovin, sillä sain kylvöt suihkittua vasta menneellä viikolla.

   

Laatikossa on omissa poteissaan juuriselleriä, mustasilmä susannaa, latva-artisokkaa, paprikaa, chiliä ja  ananaskirsikkaa.  Huomatkaa laatikon sijoittelu 100% kissavapaalle alueelle.  Tätä pottia ei käytetä kissanhiekka-astiana!

Sain Tiinalta  mukavan yllätyksen:  tomaatin, latva-artisokan, paprikan ja chilin siemeniä. Osa niistä meni heti multiin,  osan jätin vähän keväämmälle. Toivottavasti latva-artisokka ehtii vielä, se olisi varmaan pitänyt kylvää jo aikaisemmin. Tiinalla itsellään on jo kasvu hyvässä vauhdissa, käykääpä vilkaisemassa.

  

Sain muhkean siemenlähetyksen pohjoisesta,  Lasse-kissan kasvattajalta. Tässä kuoressa oli kolmea erilaista talvikurpitsaa: butternuttia, halloweenia ja (anteeksi nyt vaan Pekka, mutta tuon käsialan tulkitsemiseksi pitäisi olla apteekkarin tutkinto) sekä jotain ruskeita siemeniä. No toisaalta, yllätys on sitten sitäkin mukavampi, kun syksy saapuu. Kurpitsat ovat lemppareitani, koska ne kasvavat ilman kitkemistä ja haraamista, kunhan vain vettä muistaa kantaa tarpeeksi. Ja niistä saa reilusti hyvänmakuista syötävää.

Lassekin oli ihan innoissaan, kirjekuori sai kyytiä. Eipä tullut otettua kuvaa, kun Lasse puri, repi, nuoli ja puski kuorta ympäri pöytää. Sain lopulta pelastettua likomärän reikäompeleisen kuoren sisältä siemenet parempaan talteen ennen kuin Lasse rakasti sen ihan rutuksi. Taisi olla tuttuja tuoksuja kuori tulvillaan.


  

Tällaisia jänniä heinänsiemeniäkin oli kuoressa. Nimeä en tiedä, mutta ne ovat kuulemma kauniita kukkapenkin koristeena.

    
       kuva täältä

Pidelkää hatuistanne kiinni, nyt alkaa siementely! Pääsiäissunnuntai on juuri sopiva aika kaivaa kaapista esille kaikki uudet ja vanhat siemenpussit sekä alkaa kehitellä lennokkaita suunnitelmia. Kaivoin esille myös joululahjaksi saamani kuukalenterin, jonka perusteella laadin klassisesti ruutupaperille kylvösuunnitelman. Siitä on sekin hyöty, ettei kevään mittaan tarvitse muistella ja arpoa kylvöaikoja, kun paperilta näkee heti suoraan, milloin mitkäkin siemenet pitää piilottaa mullan alle. Eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty, kuten vanha kansa sanoo. Nyt vaan pitää kehittää ruutupaperille jokin hyvä säilytyspaikka - sitä ei missään tapauksessa saa jättää keskelle pöytää, sillä siihen on vuosien saatossa hävinnyt yksi jos toinenkin tavara. Sitäpaitsi kaikkein näkyvimmällä paikalla olevaa tavaraa joutuu aina etsimään kauimmin.  Se kuuluisa "jemma" ei myöskään käy, koska sieltä paperi löytyy seuraavan kerran todennäköisesti vasta juhannuksen alla suursiivouksessa, joten varmaan parasta teipata se klassisesti jääkaapin oveen ja unohtaa siihen. Tai pikaliimalla otsaan kiinni.

Kuukalenterista olen katsonut juuri-, hedelmä-, kukka- ja lehtipäivät. Pääperiaate on, että se kasvinosa kehittyy parhaiten, minä päivänä siemen laitetaan maahan. Perunaa ei siis kannata kylvää kukkapäivänä, jollei halua kerätä varsia koristeeksi kukkavaasiin,  eikä paprikaa kylvää juuripäivänä, jollei aio kerätä muhevaa paprikanjuurikompostia syksyn tullen. Toisaalta voi olla ihan hauskaa kokeilla kylvöjä "väärinä" päivinä ja verrata tuloksia. Pilke silmäkulmassa tietenkin.

Ihan siltä varalta, että ruutupaperi kaikista varotoimista huolimatta kuitenkin eksyy keskelle pöytää, tässä tekemäni suunnitelma. Häpeillen tunnustan, että ensimmäinen erä helmikuun lopussa kylvämiäni siemeniä pääsi kuivumaan, joten joudun kylvämään toisen erän selleriä ja purjoa vähän myöhässä. Voipi olla, että minusta tulee tänä vuonna sen vanhan vitsin hyvä asiakas. Muistattehan, ensin hyvä asiakas ostaa siemenet. Sitten ostaa taimet. Lopuksi ostaa itse vihannekset. Noniin, siis asiaan:

ma 24.3. juuripäivä:  juuriselleri, varhaisperuna itämään,  valkosipuli kylmäkäsittelyyn

ti 25.3. - ke 26.3. kukkapäivä:  palsami, mustasilmä susanna

to 27.3. - pe 28.3. lehtipäivä:  purjo, lehtiselleri, vihanneskrassi, kissoille ruohoa

la 29.3. - su 30.3. hedelmäpäivä:  munakoiso, paprika, chili, tomaatti, ananaskirsikka

Ei kenelläkään sattuisi olemaan vaaleanpunaisen palsamin siemeniä ylimääräisinä? Voisin maksaa postimaksun tai lähettää vaihdossa jotain omia ylimääräisiä siemeniäni. Tässä vielä niiden kuva. Nämä ovat ihan huonekasveja, vaikka kesäisin vien ne kasvihuoneeseen. Ne viihtyvät lämpimässä ja kosteassa, tarvitsevat paljon vettä.  

  

       
         kuva täältä

Keltaista, kultaista, aurinkoista pääsiäistä toivottelen kaikille lukijoilleni!

Tänä vuonna pääaiäisvapaa sattuikin sopivaan saumaan, sillä olen pienen loman tarpeessa. Töissä on ollut luvattoman kiire, joka on syönyt kaiken ajan ja voimat, mutta pari ylimääräistä vapaapäivää varmasti kirjaa tilannetta huomattavasti. Mikään ei paranna informaatioähkystä särkevää päätä niin hyvin kuin kirveen heiluttelu puuliiterissä ja raikas auringonpaiste. Siemenpussit ovat odotelleet kärsivällisesti kaapissa, mutta nyt on hyvää aikaa kaivaa multapussit esille. Sain postilähetyksenä uusia mielenkiintoisia siemeniä, joista lisää myöhemmin. Kirppisblogistani olen poistellut tavaraa aina sitä mukaan, kun paketit ovat lähteneet postiin, mutta mitään uutta en ole lisännyt aikoihin. Jospa nyt ehtisi taas vähän siivoilla laatikoita ja lisätä sinne uutta. Mutta nyt painun vetämään ulkokamppeet niskaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Tällaisena päivänä tahtoo uskoa, että kevät on sittenkin vielä tulossa!

    

Torstaina oli vielä tämän näköistä. Tänään maassa on taas lumikerros ja lisää tulee taivaalta. Toivottavasti narsissien varret eivät palellu. Yläpuolella, seinään kiinnitettynä on lintulauta, joten keväämmällä voi odottaa myös auringonkukkien alkavan puskea ylös mullasta.

Edellisen kirjoitukseni ennustus tuntui käyvän toteen nopeammin kuin odotinkaan, sillä koko viime viikonloppu meni väkertäessä muistioita ja kirjeitä. (Tosin läppärille löytyi parempi paikka;  enää ei tarvitse liotella varpaita kissanhiekkalaatikossa.)  Työpäivätkin ovat venähtäneet luvattoman pitkiksi ja iltaisin olen suunnilleen romahtanut suoraan sänkyyn. En silti valita, sillä työni on mielenkiintoista ja mukavaa,  joskus vain sitä tuppaa olemaan vähän liian paljon, niin etten jaksa kirjoitella enää mitään omia juttuja.

Siksi yllätyinkin, kun naapurista kajahti yllättävä arvonanto:

    

Kiitos Saanel!  Yllättyneenä ja iloisena kiitän ja kumarran tämän huomionosoituksen vuoksi.

Leikin uudella läppärilläni, joka työnnettiin syliini puoliväkisin töissä. Pomolla on tiettyjä taka-ajatuksia, jotka voin arvata vaikkei hän ääneen sanonutkaan. Niinhän se työkännykänkin kanssa kävi: pikkuhiljaa vain on alkanut tulla työpuheluja iltaisin ja viikonloppuisinkin, kun on aina tavoitettavissa. Sen verran pihi ihminen kuitenkin olen, että kun kerran joudun maksamaan verotusarvon kännykästä, niin käytän sitä myös omiin puheluihini sen kummempia omantunnontuskia tuntematta, joten en oikein viitsi katkaista virtaakaan. Ehkä läppärillä on sama kohtalo: nyt kirjoittelen blogia, mutta kenties parin kuukauden päästä väännän jo ihan totuudessani excel-taulukoita iltakaudet... no sitten kyllä saa jo kutsua valkotakkiset sedät, jos niin pahaksi menee. Etenkin kun ainoa paikka, josta verkkojohto ylettyy adsl:ään, on työhuoneen pöydänkulmalla. Istun keittiöjakkaralla jalat kissanhiekkalaatikossa. 

Kehunpa silti, että kävin tänään hierojalla, joka runnoi oikein kunnolla. Kyllä tuntui hyvältä! Paitsi se yksi kohta vasemmassa jalassa, joka on tykytellyt edellisestä hieronnasta lähtien tasaisen varmasti. Nyt hieroja käski ottaa kuurin tulehduskipulääkettä ennen kuin hän alkaa rouhia sitä uudelleen. Ei taida pelkästään kissanhiekkalaatikossa uittaminen auttaa, pitää lähteä burana-purkille.