Olen koko ikäni ollut varsinainen suklaahiiri ja herkkupeppu. Siksi kai elopainoakin on päässyt kertymään vähän yläkanttiin, vaikka vuosien saatossa olenkin yritellyt vaikka minkälaisia laihdutuskuureja ja suklaalakkoja. Se kun vaan on niin hyvää ja koukuttavaa, ettei ilmankaan osaa olla. Siitäkin huolimatta, että verenpaine on vähän koholla ja painoa pitäisi saada alaspäin, niin olen päättänyt, että elän mielummin vähän lyhemmän mutta mukavamman elämän. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan vain yhden palasen tai konvehdin täydestä rasiasta. Meitä on varmasti muitakin, en ollenkaan usko olevani yksin tämän ongelman kanssa ))
Itse asiassa olen aina pitänyt suklaansyöntiä ongelmana - kuten varmasti suurin osa ihmisistä. Suklaahan on tunnetusti "syntisen hyvää" ja ainakin hiljaa mielessään pitää "hävetä tätä pahettaan", joka on kuin huumetta. Näinhän meitä on aivopesty mainoksissa ja terveysvalistajien suusta. Kuvitelkaapas vaan, mitä Hanna Partanen sanoisi, kun näkisi keittiön kaappini, jossa on kolme suklaalevyä jauhopussien takana odottamassa herkutteluhetkeä.
Mutta siinähän se onkin! Miksi ihmeessä suklaa ei voisi olla suussasulavan herkullista ja samalla huipputerveellistä? Miksi ihmeessä kaikkien terveellisten syömisten pitäisi aina maistua huippupahoille? Ihan totta puhuen en olisi itsekään uskonut tätä väitettä vielä pari kuukautta takaperin, mutta sitten törmäsin netissä surffaillessani raakaruokailijoiden blogeihin ja kiinnostuin. Yhdessä jos toisessakin hehkutettiin raakasuklaata, joten olihan tällaisen suklaaholistin pakko ottaa siitä selvää. Etenkin kun vielä sain joululahjaksi silikonivuoan, jolla saa tehtyä pieniä sieviä konvehteja.
Kun löysin tämän sivun, olin ihan lopullisesti vakuuttunut siitä, että suklaa on varsinaista terveysruokaa ja sitä on ihan pakko kokeilla! Katsokaapa vaikka, miten paljon hiven- ja kivennäisaineita raakakaakao sisältää, kun niitä ei ole tuhottu kuumentamalla, kuten ruokakaupassa myytävät kaakaojauheet.
Niinpä marssin luontaistuotekauppaan kysymään raakakaakaojauhetta, mutta jouduin kääntymään tyhjin käsin takaisin. Onneksi netistä saa vaivattomasti tilattua kaikkia tarvittavia aineita sekä suomalaisista että ulkomaalaisista verkkokaupoista, joita löysin useampiakin. Raakasuklaan valmistamiseen tarvitaan ainakin kylmäpuristettua kookosöljyä, jota minulla olikin jo ennestään. Olen käyttänyt sitä ruuanlaitossa ja ihonhoidossa jo pitemmän aikaa. Sitä löytyy jokaisesta luontaistuotekaupasta jopa täällä sadan kilometrin päässä kehäkolmosesta. Ruokakaupassa myytävää kovetettua kookosrasvaa ei kannata tähän terveyssuklaaseen laittaa. Lisäksi tarvitaan terveellistä makeutusta eli hunajaa. Valkoinen sokeri kannattaa suosiolla jättää pois, sillä nythän ollaan tekemässä huipputerveellistä herkkua. Lisäksi voi halutessaan laittaa sattumia eli kuivattuja paloiteltuja hedelmiä, pähkinärouhetta, raakakaakaorouhetta (cacao nibs) ja tietenkin reilusti mausteita: vaniljaa, kanelia, chiliä, kardemummaa... ihan mitä mielikuvitus vain voi keksiä. Hyvä ohje aloittelijalle löytyy täältä.
Ensimmäiseen kokeiluerääni tilasin aineet englantilaisesta nettikaupasta DetoxYourWorld, jossa niitä saa mukavasti 100 gramman pakkauksina ja kilohintakin on halvempi kuin suomalaisissa nettikaupoissa. 100 grammaa kaakaojauhetta riittää pariin suklaasatsiin, joten sillä saa jo mukavasti testattua, miltä omatekemä suklaa maistuu. Maksu sujui kätevästi PayPalilla ja paketti tuli kotiin vajaassa viikossa joulunalusruuhkasta huolimatta.
Seuraavan tilaukseni teinkin sitten jo amerikkalaisesta iHerbistä, jossa on kaikkein halvimmat hinnat löytämistäni kaupoista. Ainoa hankaluus oli, että Suomeen toimitettavissa paketeissa on 1,36 kilon painorajoitus ja arvo saa olla korkeintaan 80 dollaria, joten tarpeita saattaa joutua tilaamaan useammassa erässä. Sekään ei silti tule kohtuuttoman kalliiksi, sillä toimituskulut ovat uskomattomasti vain 4 dollaria per paketti. IHerbistä saa samalla tilattua myös edullista luontaiskosmetiikkaa ja vitamiineja, esim. D-vitamiini on huomattavasti halvempaa kuin suomalaisissa kaupoissa. Dollarin kurssi on nyt niin edullinen, että kannattaa verrata hintoja.
Suomen tullisääntöjen muututtua ei edes tarvitse olla huolissaan, saako tilauksia perille. EU:n sisällä saa tilata tavaraa vapaasti. Tosin kauppias perii oman maansa arvonlisäveron, joten siinä saattaa hävitä muutaman prosentin riippuen siitä, mistä maasta tilaa. EU:n ulkopuolelta tavarat tulevat ilman paikallisia veroja ja ALV:ia, joten se pitää huomioida nettikaupoista tilattaessa. Suomeen saa nykyään tilattua alle 150 euron arvosta tullivapaasti, mikä tarkoittaa ettei tulli-nimistä maksua tarvitse maksaa jos tilauksen arvo jää alle 150 euron. Kun lisäksi elintarvikkeiden arvonlisävero putosi Suomessa 12 prosenttiin ja ALVia ei peritä, jos se jää alle 10 euron, niin tulli ei peri iHerbin tilauksista mitään ylimääräistä. Paketit tulevat käytännössä kotiovelle asti - tai ainakin lähimpään postitoimistoon - parissa viikossa, jopa nopeammin. Itselleni posti kiikutti osan paketeista kotiin asti ja osan paketeista jouduin hakemaan postitoimistosta. Niinpä mikään ei estä tilaamasta huipputerveellisiä, huippuedullisia ja huippuherkullisia aineita vaivattomasti netistä.
Nam-nam, ah, hmmmmmmmm.... niin hyvää ettei sanotuksi saa..... vahinko vain ettei blogin välityksellä voi antaa teille makuelämystä. Joudutte kokeilemaan ihan itse. Mutta - uskokaa pois - se kannattaa!
Nyt kyllä saavat jäädä kaupan suklaalevyt jauhopussien taakse odottamaan, eiväthän ne maistu yhtään miltään omatekemän herkun rinnalla!
Tässä linkki Puhdistamon sivuille, jossa on kuvalliset ohjeet suklaan valmistamiseksi. Sieltä voi myös ostaa raaka-aineita, mutta ne ovat kilohinnaltaan kalliimpia kuin ulkomaisissa nettikaupoissa.
Tässä linkki herkullisiin suklaaresepteihin
Tässä linkki aloittelijan raakasuklaareseptiin
Jos päätät tilata iHerbistä, voit käyttää henkilökohtaista alennuskoodiani SIS280, jolloin saat 5% alennuksen ensimmäisestä tilauksestasi. Minä puolestani saan 4% hyvityksen sinun tilaamiesi tuotteiden arvosta omaan seuraavaan tilaukseeni.
Ps. katso myös iHerbin ilmaiset näytteet. Voit tilata vaikka jokaista näytettä yhden kappaleen jokaiseen pakettiisi, jos ne vain mahtuvat painorajoituksen puolesta.
Meillä vastaanotettiin uusi vuosi Korpihillan kuohuvalla kuusenkerkkäjuomalla, joka oli uusi tuttavuus kerkkäperheessä. Se on mainio alkoholiton juhlajuoma, jota voin suositella lämpimästi. Nautimme vuoden vaihtumisesta tiiviisti sisätiloissa katsellen naapurien raketteja, jotka näkyivät kauniina pimeässä pakkasyössä.
Uusi vuosi toi mukanaan uudet pakkaset, joten pitkä viikonloppu on käytännössä mennyt mökin lämmittämiseen. Kun sekä olohuoneen takassa että keittiön leivinuunissa ja hellassa on tulet joka päivä, pysyy mökki mukavan asuttavana. Toki meillä on sähköpatterit, mutta olemme säätäneet ne 17-18 asteeseen ja loput lämmöt tulevat puilla. Näin talvikylmillä puut lämmittävät moneen kertaan: ensin kun ne hakkaa, sitten kun ne raahaa sisälle ja lopulta kun ne polttaa. Kattiaisetkin ottavat kaiken irti lämmittämisestä, sillä niiden ohut turkki ei pidä paljon kylmää. Lempipaikkoja ovat pesuhuoneen lämmitetty lattia, sängyssä täkin alla, leivinuunin pankolla tai kuten alla olevassa kuvassa Vanhaneiti painautuu tiiviisti hellan muuriin kiinni. Neitiä varten on levitetty kylpypyyhe työpöydän päätyyn, jotta lämpimässä olisi mukavampi makoilla.
Kyllä tässä itse kunkin tekisi mieli käpertyä rullalle odottamaan kevättä ja lämmintä ilmaa, mutta ei auta. Huomenna on taas työpäivä ja sitä ennen pitää vielä käydä kaivamassa vintin uumenista extra-lämpöiset toppahaalarit, joilla ei olekaan ollut käyttöä muutamaan vuoteen. Nyt niitä tarvii pihalla ja puita kantaessa.
Eilen kävin polkemassa lunta tiiviimmäksi ja lapioimassa pois omppupuiden ympäriltä, jotta myyrät eivät söisi runkoa. Myyräthän tekevät käytäviään lumen alle, mutta eivät mielellään kulje paljaalla maalla. Sen vuoksi kovaksi tallottu paljas rengas auttaa suojelemaan puita. Meillä oli joulunpyhinä kova puhuri, joka teki paikoitellen metrisiä kinoksia ja toisilla paikoilla taas jätti paljaan maan näkyviin. Talon päätyyn oli kasautunut mukavat kinokset, joiden polkemisessa sai päivittäisen liikuntakiintiön helposti täyteen. Täällä peltojen keskellä ei tarvitse olla kummoisestikaan lunta, kun tuuli puhaltaa sen tasaiseksi valkeaksi kentäksi, josta ei enää erota tietä eikä ojaa. Herra Kerkkis sai oman päivittäisen ulkoilukiintiönsä täytettyä traktorin ratissa.
Ostin syksyllä Käpälämäen jänis- ja myyräkarkotetta. Levitin nitä omenapuiden ympärille ennen lumen tuloa ja nyt ajattelin lisätä vähän tallatun lumen päälle. Aineet olivat pahvilaatikossa kylmässä ulkovajassa ja kun menin niitä hakemaan, paljastui karu totuus...
Myyräkarkotteesta ei ollut jäljellä kuin pussin jämät ja pari raetta. Siimahännillä oli ollut maistuvat joulujuhlat. Jäniskarkote ei ollut sentään hiirille kelvannut.
Meidän kotimyyrämme eivät olleet asiaan syyllisiä, sillä ne ovat ottaneet rennosti koko joulun ajan ja juhlineet pukin kanssa.
Minä sentään olen ahkeroinut sen verran, että järjestin kaikki suosikkiblogini Bloglovin´ - listalle, jonne pääsee oikean sivupalkin linkistä. Näytä kaikki - linkkiä klikkaamalla näkee kaikki suosikkini.
... vaan ajatus on muhinut jo jonkin aikaa. Kasvimaa on saanut pukata horsmaa jo useamman kesän, mutta ensi kesänä aion taas laittaa sen hyötykäyttöön. Tosin se saattaa olla aika hikistä hommaa, koska maa on päässyt todella alkutilaansa eli työntää ylös kaikkea mahdollista vihreää, jota maa päällänsä voi kantaa. Toisaaltahan kyllä sanotaan, että luonnonkasvit sisältävät huomattavasti enemmän ravintoaineita kuin viljellyt, mutta niitähän täällä maalla riittää muutenkin. Mikään ei voita itse kasvatetun, makean ja mehukkaan porkkanan makua eikä mistään kaupasta saa niin tuoretta kurkkua kuin omasta kasvihuoneesta. Kahdessa minuutissa kasvimaalta pöytään - voisiko parempaa toivoakaan?
Kasvimaa on ollut omissa oloissaan kolme vuotta. Kesän 2007 isäni makasi sairaalassa, joten ajoin joka toinen viikonloppu viemään äitiä ruokakauppaan, asioille ja isää katsomaan. Joka toinen yritin pitää omaa kotiani jonkinlaisessa kunnossa. Se kesä opetti ainakin priorisoimaan asioita, minkä seurauksena puutarha ja kasvimaa jäivät liki hoidotta. Toissakesänä isäni kuoli ja jälleen istuin koko kesän auton ratissa. Viime kesänä olin vain niin lopen uupunut, että en jaksanut ajatellakaan mitään fyysistä puuhaa. Osittain se johtui varmasti kotiasioista, osittain työpaineista. Lisäksi kasvimaa oli jo niin pahasti rikkaruohottunut, että asian ajatteleminenkin sai stressihormoonit jylläämään ja hien nousemaan otsalle. Ainoa, mitä jaksoin tehdä, oli hiekkapenkin pitäminen puhtaana rikkaruohoista. Syksyllä ostin muutaman säkin hyvää multaa ja tein pari syvää penkkiä, joihin kylvin juuripersiljan ja palsternakan siemeniä. Kylvin ne syyskuussa, jotta ne olisivat ehtineet taimehtia ennen talvea, mutta ilmeisesti siemenet olivat jo liian vanhoja, koska mitään ei itänyt. No nyt keväällä on hyvät penkit valmiina ja voin kylvää uudet siemenet heti kun maa on sulanut huhtikuussa. Molemmat lajit tarvitsevat pitkän itämis- ja kasvuajan ehtiäkseen kasvattaa komeat juuret ennen syksyä ja ne voi kylvää kylmäänkin maahan. Siemenet itävät heti kun maan lämpötila on noussut tarpeeksi korkealle.
Mutta onneksi siihen on aikaa vielä muutama kuukausi, joten ehdin hyvin etsiä tietoa kirjastosta ja netistä. Mikä on paras tapa saada puolentoista aarin kokoinen ala puhtaaksi rikkaruohoista? Tai kannattaako edes yrittää koko aluetta kerralla? Olisiko sittenkin parempi vain kääntää alue keväällä, lannoittaa palaneella lannalla, parantaa kovaa savimaata hiekalla ja turpeella - ja sitten kattaa suurin osa maasta mustalla mansikkakankaalla ja jättää muhimaan seuraavaan kevääseen asti, jotta kutsumattomat asukkaat kuolisivat omia aikojaan? Jättää sen kokoinen pläntti, jonka jaksaa stressaamatta kitkeä ja hoitaa kesän aikana, mutta josta kuitenkin saisi jotain pöydäntäytettä omaksi ilokseen? Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Tahdon toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua alla olevalla joululaululla, jossa esiintyy erinomainen lauluyhtye King´s Singers ja loistava laulaja Julie Andrews (joka tosin tässä esityksessä on saanut vähän toisenlaista puuhaa)! Levätkää ja nauttikaa joulun antimista, mutta kohtuudella )))
Minulla on nyt menossa aika, jolloin kaikkea uutta mielenkiintoista ilmestyy elämään aivan kuin tyhjästä. Sellaisia ajanjaksoja on elämässäni tullut ja mennyt jo useampia, joten tämä ei ole mitään uutta. Niiden välillä on aina hiljaiselon aika, jolloin voi sulatella uusia juttuja ja rauhoittua odottamaan uutta "säpinää", innostusta ja mielenkiintoisia uusia asioita. Olen huomannut, että tällaisina aikoina törmään kuin sattumalta uusiin asioihin, jotka "kolahtavat" välittömästi, saavat aikaan kihelmöivän innostuksen ja hyvän mielen. Ja tällaiset kivat jututhan vievät aina ihmislasta eteenpäin tavalla tai toisella. Oikeastaan en usko, että ne olisivat sattumaa - sillä en usko sattuman olemassaoloon - paitsi ehkä tarkoituksellisen sattuman )) Uskon, että kun oppilas on valmis, niin opettaja ilmestyy tavalla tai toisella.
Tällä kertaa haluan kertoa uudesta mielenkiinnon kohteestani, jota olen nyt opiskellut muutaman kuukauden ja joka on tuonut apua jo monessa pikku vaivassa. Kiinnostuin homeopatiasta viime kesänä, kun etsin tietoa erilaisista luonnonmukaisista parannuskeinoista. Kävin ihan uteliaisuuttani homeopaatin vastaanotolla hakemassa pillereitä stressin aiheuttamiin fyysisiin ongelmiin ja siitä lähti liikkeelle kiinnostukseni noiden mitättömän pienten rakeiden suureen vaikutukseen. Lainasin kirjastosta kaikki mahdolliset oppaat ja istuin tuntikausia netissä tutustumassa aiheeseen. Ostin ensin yhden purkin Arnicaa paikallisesta luontaistuotepuodista ja kun olin kokeillut sitä jonkin aikaa, uskaltauduin tilaamaan nettikaupasta valmisteita, joita suositeltiin kotiapteekkiin ensiavuksi pikku vaivoihin.
Täällä on erinomainen esittely niille, jotka eivät tunne homeopatian periaatteita. En nyt tässä rupea itse selittelemään niitä, koska Tiinan kokoama paketti on paljon parempi kuin mitä koskaan pystyisin itse kasaamaan.
Sen verran kuitenkin vielä kerron, että olen nyt tosiaan kokeillut noita aineita muutaman kuukauden ajan erilaisiin pikku vaivoihin sekä itselläni että myös perheenjäsenillä: miehellä ja kissoilla. Kun aloittaa kokeilut, pitää aina käyttää mietoja valmisteita, ettei niistä aiheudu lisää haittaa. Homeopatian periaatteen mukaanhan lääke parantaa sellaisen vaivan, jonka se aiheuttaa terveelle ihmiselle. Eli jos sattuisi ottamaan vahingossa väärää lääkettä, niin liian vahva annos voisi aiheuttaa lisää vaivoja sen sijaan että se parantaisi ne. Miedoilla annoksilla en ole vielä huomannut mitään "sivuvaikutuksia". Silti ne ovat tehonneet yllättävän hyvin.
Esimerkiksi meillä on joka syksy ollut varsinainen kusirumba sisällä asunnossa. Poikakissamme (vaikka on leikattu) on tarkka reviiristään ja kulkee kesäisin joka päivä merkkaamassa tonttimme reunat. Kun syksyllä tulee kylmä, se ei enää tarkene mennä ulos, mutta eihän se merkkaamishalu mihinkään katoa! Niinpä se kulkee ympäri asuntoa - ja emäntä perässä rätin ja siivousaineen kanssa. Kunnes emäntä sai käsiinsä Mirjam Nummisen kirjoittaman Mirjamin kissanhoidon oppaan. Merkkaushalut poistaa homeopaattinen aine nimeltä Stramonium. Kolme pientä raetta annettuna kerran kuukaudessa takaa sen, että asunto pysyy siistinä koko talven. Apteekista voi ostaa pieniä ruiskuja, jonne rakeet laitetaan. Ruiskuun vedetään vettä millilitran verran ja rakeiden annetaan liueta. Sen jälkeen vesi ruiskutetaan kissan suuhun. Tässä vielä linkki Mirjamin antamaan kissan homeopaattiseen kotiapteekkiin.
Muissa maissa on homeopatialla pitkät perinteet ja valmisteita sekä myydään että käytetään yleisesti. Esimerkiksi Pariisissa niitä voi ostaa lähes jokaisesta tavallisesta apteekista. Lomalla ollessani sain täydennettyä varastoani varsin mukavasti ja edullisesti. Pariisissa purkillinen pillereitä maksoi 1,80 euroa, kun taas Suomessa yli 15 euroa.
Pariisista ostin myös Influenzinum-nimistä valmistetta, jota kokeilen parhaillaan. Se on ranskalaisen Boiron-laboratorion valmistama homeopaattinen aine, joka tehdään joka vuosi liikkeellä olevista influenssaviruksista (rokotteista). Ostin siis 2009-2010 "vuosikertaa", jonka pitäisi sisältää tänä talvena olevien flunssavirusten kannat. Ainetta voi käyttää sekä hoitona jos on jo sattunut sairastumaan influenssaan - tai ennaltaehkäisynä rokotteen tapaan, mihin tarkoitukseen sitä ostinkin. En ole koskaan ottanut influenssarokotteita, enkä aio niitä ottaa nytkään, vaikka sikaflunssalla kovasti pelotellaankin. Sen sijaan aion kokeilla, auttaako Influenznum antamaan suojan tartunnalta. Ennaltaehkäisyyn voi ottaa pari raetta kerran viikossa kuukauden ajan ja sen jälkeen kerran kuussa kevääseen asti. Toki pelkästään näiden rakeiden varaan ei kannata ennaltaehkäisyä jättää, vaan ottaa ohjelmistoon myös vitamiinit (etenkin D-vitamiinin), yleiskunnon parantamisen ja yleisen käsihygienian - mistä aiheista on julkisuudessakin paljon puhuttu. Mutta tästä kokeilusta raportoin varmastikin lisää myöhemmin.
Räkätauti hellitti viimein, mutta rästiin jääneiden palkallisten harjoitusten kiinni kurominen on vienyt sen verran aikaa ja voimia, ettei bloggaamiselle ole jäänyt sijaa. Jotenkin tämä pimeys ja märkyyskin verottavat voimia sen verran, että yöunet ovat venähtäneet ihan järjestään 10 tuntiin eikä silti aina aamuisin ole kaikkein pirtein olo. Tuttu tunne varmasti monelle kohtalotoverille. Taudin jälkeen ei ruoka ole oikein maistunut ja olenkin laihtunut pari kiloa, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu noin yleisesti ottaen. Vähän huonompi juttu on se, ettei mikään oikein maistu miltään eikä mitään oikein tee mieli, mutta syödä pitäisi kuitenkin vähän. Mitään rasvaista, sokerista, teollisesti käsiteltyä ja lisäaineilla ryyditettyä en ole pystynyt saamaan alas - pelkkä ajatuskin tekee pahaa. Onneksi pakastin on täynnä mustikoita, puolukoita, karpaloita, metsävadelmia, mansikoita, omenasosetta, nokkosta ja muita kesällä joen rannasta keräämiäni rikkaruohoja. Marjoista saa hyvää pirtelöä banaanin ja soijajauheen kanssa sekoitettuna, vihreästä samoin vihannesten kanssa tehosekoitettuna. Joskus elimistö huutaa lämmintä kaurapuuroa tai tomaattikeittoa, kun ulkona on oikein kylmä. Näillä sapuskoilla ei kuitenkaan pärjää kovin pitkälle, joten olen alkanut etsiä lisää tietoa ja törmännyt moneen uuteen mielenkiintoiseen ravintoasioita käsittelevään blogiin ja moneen uuteen ruoka-aineeseen. Hassua, että jotkut tututkin asiat ovat nousseet esiin ihan uudessa valossa.
Esimerkiksi olen jo vuosia tilannut steviaa saksalaisesta verkkokaupasta. Itse juon kahvini ja teeni ilman makeutusta, mutta herra Kerkkis haluaa imelyyttä juomiinsa ja on käyttänyt steviaa jo useamman vuoden. Ikävä vain, että tilaamaani nestemäistä steviaa ei enää ollut myynnissä vaan nyt piti kokeilla puristeita. Lohdutuksena löytyi paketista kuitenkin iloinen yllätys: joulukortti, jossa ilmoitettiin, että joululahjaksi saan seuraavasta tilauksesta 15 prosentin alennuksen.
Vasemmalla nestemäinen stevia, jota olen tilannut tähän asti. Keskellä uudet puristeet ja oikealla tikkuaski vertailun vuoksi.
Pariisin reissullani - kuten aina ulkomaanreissuilla - kiertelin katselemassa ruokakaupoissa ja ihmettelemässä outoja ruoka-aineita. Tietysti mukaankin tarttui jotain erikoisempaa, kuten tällä kertaa pieni pullo luomulaatuista agavesiirappia. Nyt blogikierroksellani sain kuulla, että se olisikin todellista terveysruokaa. Tosin sillä taidettiin tarkoittaa tumman väristä siirappia, ei tätä vaaleaa. Yhtäkaikki tämä on todella imelää tavaraa, paljon makeampaa kuin sokeri.
Näissä tunnelmissa olisi oikein hyvä aika aloittaa ruokaremontti - ja itse asiassa sellaisen olen tainnutkin jo ihan huomaamattani aloittaa. Nyt vain tarvitsee saada lisää tietoa ravitsemuksesta ja terveellisistä elintavoista. Jos vielä onnistuisin pääsemään eroon verenpainelääkkeistä, niin olisin hyvin tyytyväinen.
Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi: Iris-kissa täytti marraskuun lopulla 16 vuotta. Neidin vakiopaikka on kirjahyllyssä rauhallisessa paikassa lämpimän UPSin päällä. Siitä on hyvä tarkastella nuorempien touhuja ja ottaa satunnaisia kauneusunia.
Cornish Rexien turkki on lyhyt ja luonnostaan kihara. Mitä paremmassa kunnossa kissa on, sitä kiharampi turkki. Tietenkin toisilla kissoilla on kauniimmat ja säännöllisemmät kiharat kuin toisilla, mutta kiharat yhtä kaikki. Kun kissa stressaantuu, kiharat oikenevat ja turkkiin tulee hilsettä. Iriksellä on iän myötä alkanut turkki suoristua keskeltä selkää ja niskasta, mutta muualla kihartuu vielä kauniisti. Kun nuoremmat kattiaiset makaavat metrisinä pötköinä pesuhuoneen lämmitetyllä lattialla tai kaivautuvat sänkyyn vällyjen väliin, on vanhaneiti innokas ulkoilija ja talvellakin käy välillä ottamassa raitista ilmaa. Toki ikä näkyy jo liikkumisessa ja yleisessä voinnissa, mm. hampaita on jouduttu hoidattamaan eläinlääkärillä, mutta muuten neiti on vielä ehdassa kunnossa ja elää toivon mukaan vielä monta vuotta. Vanhimmat tietämäni Rexit ovat eläneet yli 20-vuotiaiksi.
Totinen räkätauti on vetänyt voimat niin vähiin, etten päässyt eilen illalla edes firman pikkujouluihin eli joulukauden virallisiin avajaisiin. Olisi ollut mukava kokeilla hohtokeilausta ja mennä sen jälkeen mättämään mehukasta pihviä naamariin. No, aikansa kutakin ja nyt on tärkeintä saada itsensä kuntoon ennen varsinaista juhlakautta. Harmittaa vaan, etten räkäpöpperössäni edes muistanut käydä ostamassa kaikkein tehokkainta ainetta pöpöjen karkottamiseksi. Onneksi muistin sen eilen, joten saanpahan ainakin viimeiset voitelut pöpöille tehtyä. Omaa syytäni - totta kai - tämä taudin pitkittyminen, sillä olin torstaina jo olevinani niin terve, että lähdin töihin. Puolenpäivän jälkeen tulin häntä koipien välissä takaisin kotiin ja petiin. Mikähän ihme siinä on, että on pakko ängetä itsensä töihin ihan sillä perusteella, ettei kuumetta ole ollut enää pariin päivään - etenkin kun kollektiivinen työympäristö totesi heti aamulla potilaan lähteneen liikkeelle liian aikaisin. Vasta esimiehen tiukkasävyinen puhuttelu sai auton pyörät rullaamaan takaisin lämmintä sänkyä kohti ja korvissa kaikuu vieläkin pomon kommentit, ettei takaisin tarvitse tulla ennen kuin tauti on selätetty. No, onpahan viimeinkin aikaa syventyä Mma Ramotsween ja kissojen kanssa seurusteluun.
Mietiskelin elokuun alkupuolella juomaveden laadusta ja kerroin, että olemme hankkimassa vedensuodatinta. Tämä koti-ihme on nyt palvellut huusholliamme kuukauden verran ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Tuntuu omituiselta ottaa puhdasta, kirkasta ja täysin mautonta vettä suoraan hanasta lasiin, kun aikaisemmin hanasta tuleva vesi oli parhaimmillaankin vaalean kellertävää ja vahvasti raudalle maistuvaa. Eron huomaa muuallakin. Hiusten väri ja rakenne on muuttunut selvästi, vaikka käytämme samaa shampoota kuin ennenkin. Hanojen juurelle, tiskipöydälle, astioiden pinnalle ja kaakeleihin ei enää keräänny keltaista töhnää eikä vettä tarvitse enää keittää juomakelpoiseksi. Toki kaivovetemme on ollut juomakelpoista koko ajan, mutta hyvin rauta- ja mangaanipitoista. Laboratoriotutkimuksissa se todettiin muuten hyväksi puhtaaksi juomavedeksi.
Tämä ihmelaite asennettiin kylppärin nurkkaan, koska se piti laittaa märkätilaan, ja siitä menee poistoputki viemäriin. Kattoon jouduttiin vetämään vesiputkia sulkuhanoineen, joten kokonaisuus ei ole mitenkään erityisen kaunis. Itse suodatin on korkea kapea pönttö, jonka yläpäässä oleva musta mötikkä on sähköinen ohjausyksikkö. Laitteeseen menee sisään kaivovesi ja toista putkea pitkin tulee ulos puhdistettu vesi. Kolmas putki poistovedelle tarvitaan siksi, että laite puhdistaa itse itsensä säädetyin välein eli joka neljäs yö automaattisesti.
Tuliaisiksi Pariisista toin kunnon räkätaudin, joka ei onneksi tarttunut matkaseuralaiseen ja alkoi vasta ensimmäisenä päivänä kotimaassa. Reissu oli hieno ja oli mielenkiintoista katsella "livenä" kuuluisia paikkoja, joista on aikaisemmin vain lukenut tai nähnyt kuvia. Tuntui, että siellä oli aivan liikaa nähtävää, joten emme yrittäneetkään alkaa kahlata nähtävyyksiä läpi - vaikka niitä kovasti suositeltiinkin kommenteissa. Sen sijaan ostimme kahden päivän lipun Paris L´Open Tour -kiertoajelulle, jonka neljä eri reittiä kattoivat keskustan tärkeimmät nähtävyydet ainakin päällisin puolin. Aurinkoinen ja syksyisen lämmin sää suosivat melkein koko viikon ajan eikä bussien avoimessa yläkerroksessa tullut liian kylmä. Välillä hyppäsimme bussista ulos ja kävimme katsastamassa mielenkiintoisia paikkoja. Jatkoimme seuraavalla bussilla taas matkaa.
Vähän etukäteen mietiskelin, onko pariisilaisten kuuluisassa epäkohteliaisuudessa mitään perää, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa, että koko reissun aikana emme tavanneet ensimmäistäkään oikeasti epäkohteliasta ihmistä. Melkein joka paikassa puhuttiin englantia - tai ainakin ymmärrettiin sitä - ja palvelu oli ystävällisen kohteliasta turisteillekin. Ehkä asiaan vaikutti se, että nyt ei ollut varsinaisesti turistiaika - en tiedä.
Pariisista ei oikeastaan voi puhua jollei samalla puhu ruuasta. Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tässä muutama esimerkki:
Sipulikeittoa tietenkin
Herkulliset salaatit, yllä kanaa, alla mustekalaa
Ja tietenkin jätskiä...
