Tällä viikolla on kirjoittaminen jäänyt kulttuurin varjoon. Sain käsiini uusimman Harry Potter -kirjan, johon olen upottanut kaiken vapaa-aikani. Potter-kirjoissa on mm. hauskoja tuokioita Tylypahkan kasvihuoneista ja kasvienhoidon tunneista, sillä itse kasvit ovat suunnattomasti mielenkiintoisempia ja vaarallisempia kuin omani. Omassa tylsässä elämässäni voin pahimmassa tapauksessa vain saada jäykkäkouristuksen sen sijaan että voisin taistella sankarillisesti elämästä ja kuolemasta pirunnuoran kanssa. Turha myöskään pelätä, että käsiin kasvaisi tuskallisia paiseita tomaatin käsittelemisestä, vaikka sen varsissa onkin pieniä karvoja, jotka raapivat ihon rikki, ja varresta tarttuu iholle vihreää töhkää, joka ärsyttää sen punaiseksi.

Liemiäkin keittelen, vaikka niiden vaikutukset eivät olekaan aivan samaa luokkaa. Omani on lähinnä tarkoitettu nälän poistoon tai satunnaisten pienten vaivojen luonnonmukaiseen hoitoon, esim. kamomillaa rauhoittavaksi iltateeksi. Kirjoissa on myös mainittu lempiyrttini lipstikka eli rohtoliperi, jota käytän lähes kaikkeen ruuanlaittoon. Sain ensin yhden taimen äidiltäni ja heti sen jälkeen löysin myös siemenkaupasta lipstikan siemeniä. Lipstikka on vanha monivuotinen rohtoyrtti, joka kasvaa metriseksi pensaaksi. Se lähtee kasvuun aikaisin keväällä, heti kun maa on sulanut, ja kasvaa syksyn pakkasiin asti. Sen maku on voimakas sekoitus selleriä, persiljaa ja purjoa - maku kuin lihaliemessä. Itse asiassa en ole enää vuosiin ostanut kaikenlaisia lisäaineita sisältäviä lihaliemikuutioita, sillä lipstikka korvaa ne paremmin kuin hyvin. Se sopii mausteeksi kaikkiin liha- ja kasvisruokiin, mutta siitä saa myös herkullista lipstikkakeittoa. Sitä voi säilöä pakastamalla ja kuivaamalla. Nykyään onkin jo myytävänä kuivattua lipstikkaa ja taimiakin saa ostaa taimimyymälöistä. Yleensä kaikissa ohjeissa varoitellaan lipstikan olevan niin voimakas mauste, että yksi lehti riittää perheelle koko talveksi. Minulle se ei riitä edes yhteen ateriaan. Lehdet ja varret kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman nuorina, sillä täysikokoisina ne ovat kitkeriä. Kaivan aina pensaan juurelta nuoria vaaleampia ja mehukkaampia versoja, joiden maku on miedompi mutta raikkaampi. Niitä kasvaa myöhäissyksyyn asti, sitä enemmän mitä enemmän niitä käyttää. Lipstikasta jää käsiin voimakas aromi ja ruuassa sen tuoksu kiihottaa ruokahalua. Mainio mauste!

Hurmaava lipstikkakeitto

Silppua kaksi isoa sipulia.

Kerää muutama nuori lipstikan verso ja silppua ne pieniksi.

Freesaa sipulia oliiviöljyssä kattilassa hetki ja lisää sitten lipstikkasilppu. Anna hautua hetken.

Lisää puolisen litraa kiehuvaa vettä ja keitä sipulit pehmeiksi.

Kaada kattilan sisältö tehosekoittimeen ja jauha hienoksi soseeksi.

Kaada sose takaisin kattilaan, lisää vettä tai maitoa puolisen litraa ja anna kuumentua kiehuvaksi.

Lisää puoli pakettia mustaleimaista koskenlaskijaa tai muuta sulatejuustoa ja anna sulaa liemeen.

Suurusta keitto vesilasilliseen sekoitetuilla vehnäjauhoilla.

Tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.

Nauti höyryävän kuumana paahdetun ruisleivän kera.