Taas on kolme melkein puolikiloista kesäkurpitsaa tulossa ja yksi vähän pienempi.  Kasvihuoneessa kasvavat ihan silmissä, kun siellä on lämmintä ja kosteaa.  Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin, millä lannoitan niitä, joten ajattelin tässä kirjoitella pienen selostuksen.

Kasvihuoneen lavoissa on tosiaan pelkkää hiekkaa,  raekoko muistaakseni 0-10. Kun istutin taimen kesäkuun alussa, oli se jo hyvässä kasvussa.  Laitoin istutuskuoppaan vähän multaa juuripaakun ympärille, mutta en mitään lannoitetta. Sitten kastelin hiekan läpimäräksi ja kädellä vielä oikein hämmensin,  kuin lasten hiekkalaatikkoleikeissä ikään, jotta juurten alueelle ei varmasti jäänyt kuivaa aluetta. 

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, joten käytän ruohosilpun hyödyksi.  Se on hyvää lannoitetta, joka sisätää paljon typpeä ja ravinteita.  Silppua pitää levittää paksu kerros,  jopa parikymmentä senttiä jos sitä vain riittää.  Ja se pitää levittää heti leikkaamisen jälkeen parin tunnin sisällä,  sanoo hiekkaviljelyn isä Nils Åkerstedt.  

Silppu estää kosteuden haihtumisen hiekasta ja estää rikkaruohojen kasvamisen.  Samalla se lannoittaa kasvia,  sillä hiekkahan ei sisällä mitään ravinteita.  Aina kun kastelen,  sekoittelen ruohosilppua veteen niin että se imeytyy hiekan pintakerrokseen ja luovuttaa ravinteita. Toki silppu kuivuu hiekan pinnalla, mutta vettyy kyllä nopeasti. 

Olen lisäksi huomannut, että kesäkurpitsoita pitää kurittaa kovalla kädellä. Ei siksi, että ne olisivat kuritonta sukupolvea ja terrorisoisivat muita kasvihuoneen asukkaita,  vaan ihan sadon vuoksi.  Mitä enemmän raaskii ensimmäisiä ja pienimpiä alalehtiä poistaa,  sitä enemmän ne alkavat vääntää hedelmiä.  Poistan myös kaikki pitkän varren päässä olevat kukat, joista ei tule hedelmää.  Kasvi ilmeisesti pelästyy tätä operaatiota sen verran, että haluaa varmistaa lisääntymisen mahdollisimman tehokkaasti ja alkaa puskea kurpitsoita ihan silmissä.  


 

     


Viimeinen kevätmyrsky hajotti kasvihuone-raukan ihan riekaleiksi, kuten näkyy. Toukokuun alussa oli näky näin lohduton enkä uskonut, että tänä kesänä saisi yhtään tomaattia tuolta kasvattamosta. Tosin taimiakaan en ollut kasvattanut itse. Ajattelin, että saahan niitä kaupasta, jos nyt sattuisi sellainen ihme että muovit kääriytyisivät rungon ympärille ihan melkein itsestään.

Itselläni työpäivät tuppaavat välillä venähtämään sen verran, ettei illalla jaksa enää vääntäytyä työmaalle. Herra Kerkkikseltä taasen on lääkäri kieltänyt kaiken maitopurkin kantamista raskaamman fyysisen homman - niin mielellään kuin hänelle olisinkin vierittänyt kaikki kotityöt .   Mutta onneksi hyvä totitonttumme Risto tuli apuun ja huhki useamman lauantaipäivän hiki hatussa. 


     


Urakka ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, että vanhat muovit olisi revitty irti ja lätkitty uudet tilalle.  Muovien alta paljastui mädäntynyttä lautaa.  Loppujen lopuksi kaikki kasvulavat jouduttiin rakentamaan uudestaan ja rungon koko alaosa piti myös uusia. Mutta nyt tulivatkin sellaisesta tavarasta, että kestävät.  Jos tavallisista laudoista tehdyt lavat kestivät kymmenen vuotta,  niin nämä ainakin tuplasti.  Lavojen sisälle lapioitiin samat hiekat,  jotka ovat kymmenen vuotta palvelleet jo moitteettomasti.  Hiekkaviljely on ehdottomasti helpoin viljelymuoto eikä sato kalpene yhtään multaviljelyn rinnalla. 


      


Useamman lauantaipäivän huhkimisen jälkeen lopputulos näytti tällaiselta. Muovin päälle katolle laitettiin vielä 10 kappaletta 1 x 2,5 metrisiä valokatelevyjä.  Ne suojaavat mukavasti kattoa talven lumikuormalta ja myrskyiltä.  Muovien alareunat jätettiin paikalleen,   sillä kuvassa näkyvälle pitkälle sivulle ja päätyyn on tarkoitus rakentaa parsapenkit.  Pitkällä sivulla on ollutkin parsapenkki jo vuosia,  mutta nyt se jouduttiin kaivamaan ylös remontin ajaksi. 


      


Kesäkuun alussa uskalsin jo käydä ostoksilla.  Vasemmalle kukkaruukkuihin on kylvetty kesäkurpitsan siemeniä. 


Nyt sitten eletään heinäkuun alkua ja herra Kerkkis on jo muutaman kerran muistuttanut, että raportti on vieläkin kirjoittamatta.  Nyt kun kerran rupesin hommiin, niin kehutaan nyt sitten samalla miten erinomaisen hyvä kasvihuoneesta tuli.  Mitä lie taikoja Risto-kotitonttu tehnyt lapiota ja kirvestä heiluttaessaan,  mutta kasvit näyttävät kasvavan ihan silmissä.  


      


Huomatkaa kissan juoma-astia vasemmalla.   Pitäähän sitä työnjohtaja olla aina mukana... 


     


Kesäkurpitsan taimia tuli niin paljon, että niitä riitti sekä kasvimaalle että -huoneeseen.  Ensimmäinen kurpitsa on jo korkattu ja hyvää oli.  Kyllä omakasvattamat ovat ihan eri makuisia kuin kaupasta kannetut! 

 

Kasvihuoneenhan pitää olla hyvin tuuletettu, ettei se homehdu sisäpuolelta,  eikö vain. Ei ehkä kuitenkaan ihan näin hyvin tuuletettu,  vähempikin riittäisi. Vastahan nuo muovit laitettiin 7 vuotta sitten, miten ne nyt jo hajosivat?? No itse asiassa jo pari vuotta on suunnitelmissa ollut vaihtaa ne, mutta nyt siitä tuli lopultakin totta. Samalla laitamme uusiksi lahonneet kasvulavat, jotka näkivät viime kesänä vasta 12. syntymäpäivänsä. Teimme alunperin sen virheen, että rakensimme ne laudasta. Nyt aiomme tehdä ne kakkosnelosista, eivätköhän kestä vähän kauemmin. Joudumme lapioimaan vanhat lavat tyhjiksi, rakentamaan uudet ja lapioimaan ne täyteen. Kiirettä pitää jotta ehdimme ennen kasvukautta. Onneksi kasvihuoneen runko on hyvässä kunnossa,  sille ei tarvitse tehdä mitään. Vain lavat joudutaan uusimaan.

Keittiössä kasvukausi on ollut hyvässä vauhdissa koko talven.  Tässä ihan tavallisista luomurokkaherneistä kasvatettuja versoja, jotka maistuvat ihan tuoreille herneille,  ja kaupan persiljapuska, jonka olen tökännyt kasvamaan jogurttipurkkiin. Siitä on satoa korjattu koko talvi. 

Ikkunalla kasvaa auringonkukkaa ja herneenversoja.  Talvella tekee mieli tuoretta vihreää, mutta kovalla pakkasella on vaikea saada kuljetettua tuoreita salaattiaineksia kotiin paleltumatta. Lisäksi ne ovat kovin kalliita ja luomua löytyy aika harvoin marketista. Mieluiten kasvatan itse mitä pystyn. Sitäpaitsi auringonkukanversot ovat hyvän makuisia ja rapisevat kivasti hampaissa. Niitä on hauska mutustella vaikka sellaisinaan välipalana. 

Yksi kaupan salaatti on kuitenkin ollut ylitse muiden,  nimittäin Järvikylän vuonankaali.  Ihastuin vuonankaalin makuun syksyllä Pariisin matkalla ja sen jälkeen olen yrittänyt selvittää tämän miedon, pähkinämäisen kasviksen nimeä. Olin onnesta ihan sykkyräisenä kun löysin marketin salaattilaarista vuonankaalia. Kesäksi aion ehdottomasti ostaa sen siemeniä ja yrittää kasvattaa omat salaatit.

kuva Järvikylän sivuilta

... vaan ajatus on muhinut jo jonkin aikaa. Kasvimaa on saanut pukata horsmaa jo useamman kesän, mutta ensi kesänä aion taas laittaa sen hyötykäyttöön. Tosin se saattaa olla aika hikistä hommaa, koska maa on päässyt todella alkutilaansa eli työntää ylös kaikkea mahdollista vihreää, jota maa päällänsä voi kantaa. Toisaaltahan kyllä sanotaan, että luonnonkasvit sisältävät huomattavasti enemmän ravintoaineita kuin viljellyt, mutta niitähän täällä maalla riittää muutenkin. Mikään ei voita itse kasvatetun, makean ja mehukkaan porkkanan makua eikä mistään kaupasta saa niin tuoretta kurkkua kuin omasta kasvihuoneesta. Kahdessa minuutissa kasvimaalta pöytään - voisiko parempaa toivoakaan?

Kasvimaa on ollut omissa oloissaan kolme vuotta. Kesän 2007 isäni makasi sairaalassa, joten ajoin joka toinen viikonloppu viemään äitiä ruokakauppaan, asioille ja isää katsomaan. Joka toinen yritin pitää omaa kotiani jonkinlaisessa kunnossa. Se kesä opetti ainakin priorisoimaan asioita,  minkä seurauksena puutarha ja kasvimaa jäivät liki hoidotta. Toissakesänä isäni kuoli ja jälleen istuin koko kesän auton ratissa. Viime kesänä olin vain niin lopen uupunut, että en jaksanut ajatellakaan mitään fyysistä puuhaa. Osittain se johtui varmasti kotiasioista, osittain työpaineista. Lisäksi kasvimaa oli jo niin pahasti rikkaruohottunut, että asian ajatteleminenkin sai stressihormoonit jylläämään ja hien nousemaan otsalle. Ainoa, mitä jaksoin tehdä, oli hiekkapenkin pitäminen puhtaana rikkaruohoista. Syksyllä ostin muutaman säkin hyvää multaa ja tein pari syvää penkkiä, joihin kylvin juuripersiljan ja palsternakan siemeniä. Kylvin ne syyskuussa, jotta ne olisivat ehtineet taimehtia ennen talvea, mutta ilmeisesti siemenet olivat jo liian vanhoja, koska mitään ei itänyt. No nyt keväällä on hyvät penkit valmiina ja voin kylvää uudet siemenet heti kun maa on sulanut huhtikuussa. Molemmat lajit tarvitsevat pitkän itämis- ja kasvuajan ehtiäkseen kasvattaa komeat juuret ennen syksyä ja ne voi kylvää kylmäänkin maahan. Siemenet itävät heti kun maan lämpötila on noussut tarpeeksi korkealle.
 

Mutta onneksi siihen on aikaa vielä muutama kuukausi, joten ehdin hyvin etsiä tietoa kirjastosta ja netistä. Mikä on paras tapa saada puolentoista aarin kokoinen ala puhtaaksi rikkaruohoista? Tai kannattaako edes yrittää koko aluetta kerralla? Olisiko sittenkin parempi vain kääntää alue keväällä, lannoittaa palaneella lannalla, parantaa kovaa savimaata hiekalla ja turpeella - ja sitten kattaa suurin osa maasta mustalla mansikkakankaalla ja jättää muhimaan seuraavaan kevääseen asti, jotta kutsumattomat asukkaat kuolisivat omia aikojaan? Jättää sen kokoinen pläntti, jonka jaksaa stressaamatta kitkeä ja hoitaa kesän aikana,  mutta josta kuitenkin saisi jotain pöydäntäytettä omaksi ilokseen? Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
 

 


Sain potut maahan. Tänä vuonna kylvin vain itse siemenestä kasvattamaani Zolushkaa eli Tuhkimoa. Perunan siemenet ovat samannäköisiä kuin tomaatin. Ensimmäisenä kesänä niistä kasvoi peukalonpään kokoiset mutikat, joita vaalin hellästi yli talven. Seuraavana kesänä ne antoivat jo muutaman kunnollisen kokoisen potun, jotka olivat vaaleita ja kauniita. Niistä sitten olen kasvatellut satoa jo useita vuosia ja hellästi hoivannut "omia siemenpottuja". Ne kun maistuvatkin paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut.


    

  


Japaninruusukvitteni yllätti valtavalla kukkaryöpyllä. Pensas on täpötäynnä kauniin tiilenpunaisia kukkasia. Olen kasvattanut sen siemenestä asti ja se on kasvanut hitaasti monta vuotta lämpimällä suojaisella länsiseinällä. Viime kesänä oli muutama kukka ja syksyllä yksi muhkurainen pieni hedelmä. Näinköhän tänä syksynä saankin oikein mahtisadon?

Kuten aikaisemmin jo kerroin, meillä tehtiin viemäriremppaa viime syksynä. Kaivinkone veti uuden viemäriputken läpi koko pihan. Voi uskoa, että keväällä teki mieli itkeä, kun lumet sulivat ja paljastivat koko kauheuden! Viemärin kohdalta pitkin pihaa kulkee mutkaileva kumpu, sillä se kuulemma painuu kun routa sulaa. Odotan vieläkin roudan sulamista... Kohta kyllä kärsivällisyys loppuu ja painun tasoittelemaan maata. Toisissa kohdissa taas on monttuja, jonne ylimääräiset maat saa haravoitua. Ruoho ei tietenkään ole vielä alkanut kasvaa, joten näyttää siltä, että pihaa halkoo valtava avohaava.

Epätoivoissani pyysin puutarhasuunnittelijaa käymään keväällä. Hän ehdotti, että tekisimme oleskelupihaan täyden remontin, jolloin siitä saisi viihtyisän ja varjoisan keitaan. Puita ja pensaita pitäisi istuttaa tuulensuojaksi, kulkuväylää pitäisi siirtää pois keskeltä pihaa ja rakennuksen kivijalan ympärille pitäisi tehdä 30 sentin soravyöhyke eli siirtää kukkapenkit kauemmaksi talon vierestä. Siinähän sitä urakkaa onkin koko kesäksi! Omenapuita piti karsia ja sen teimme ensimmäiseksi, kun ne eivät vielä olleet ehtineet tehdä silmuja. Kukkien ja pensaiden siirto pitää tehdä silloin kun ne ovat lepotilassa eli meillä se jää syksyyn. Jotain kuitenkin ehdittiin siirtää ennen kasvuunlähtöä.


  


Raparperi ja saksankirveli muutettiin uuden kulkuväylän alta pois. Ne saivat kasvupaikan kasvihuoneen takaa. Levitin niiden juurelle puiden pilkkomisessa syntynyttä mujua, joka pitää maan kosteana ja estää rikkaruohojen kasvun. Se toimii myös hyvänä lannoitteena maatuessaan hitaasti. Muju sisältää paljon kuorirouhetta eli se on melkein samanlaista tavaraa mitä myydään puutarhamyymälöissä kuorirouheen nimellä.

Sain siskoltani kaksi digitaliksen eli sormustinkukan tainta, jotka lähtivät hyvin kasvamaan. Sormustinkukka on kaunis mutta myrkyllinen kasvi.





Viikonloppuna kylvin ja istutin myös Tallinnasta ostamani aarteet.




Keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki kasvaa taas krassia. Ostin myös upean valkoisen pionin juurakon ja särkyneen sydämen juurakon. Aion kokeilla myös jouluruusun kasvattamista siemenistä.

Sattuneesta syystä kasvimaa jäi aivan hunningolle viime kesänä. Rikkaruohot valtasivat sen tehokkaasti ja elokuussa ei enää erottanut kituvia kesäkurpitsan taimia kaiken muun vihreän alta. Kaikeksi epäonneksi ostimme alkukesästä uutta multaa, jonka mukana tuli nokkosta. Se levisi koko kasvimaan alueelle yhdessä hujauksessa. Onhan nokkonen toki hyötykasvi ja ravinteikasta syötävää, mutta koko puolentoista aarin pläntistä ei ole ollut tarkoitus tehdä pelkkää nokkosviljelystä. Näin uhkasi kuitenkin käydä.

Myös kaunis karstaohdake, jonka siemenet aikoinaan sain Maatiaisesta, oli levinnyt itsestään kukkapenkistä kasvimaalle. Piikikäs ja sinnikäs kaveri sekin - ja aika peto leviämään. Samoin juolavehnä ja pujo näkivät tilaisuutensa tulleen eivätkä aikailleet yhtään.

Tänä keväänä onkin sitten mennyt kaikki vapaa-aika lapion varressa, kun olen kaivanut näitä epätoivottuja vieraita ylös juurineen. Kasvaisivatpa kesäkurpitsat ja porkkanatkin yhtä nopeasti ja sinnikkäästi kuin nuo kutsumattomat vieraat! Mikähän siinä onkin, että hyötykasveja pitää kasvattaa hiki päässä - kun taas niin kutsutut rikkaruohot rehottavat eläväisinä ihan omaksi ilokseen ja kaikkien viljelijöiden suunnattomaksi harmiksi. Vai pitäisikö vaihtaa viljelylajikkeita ja alkaa pureskella porkkanan sijaan nokkosenvartta ynnä takiaisenjuurta? Kasvaisivatkohan ne yhtä rehevinä, jos alkaisi viljelläkin niitä tillin ja persiljan sijaan?

 

Syksyllä maahan jääneet maa-artisokat ovat alkaneet kasvaa. Suurimmat ovat nyt noin kymmensenttisiä. Olen levittänyt ruohosilppua niiden juurelle pitämään maan kosteana ja antamaan ravintoa.

 

Pitihän sen kasvimaan vartijankin päästä kuvaan... taitaa hiirulainen vilistää selän takana kun on tuollainen asento. Elävä ravinto on pitänyt kattiaiset liikkeessä, niin että tältäkin neidiltä on paino pudonnut, vaikka ruokapöytä on jatkuvasti katettuna aitassa ja liiterissä. Puoliksi syötyjä raatoja löytyy milloin mistäkin, mutta onneksi ovat jo tottuneet siihen että sisälle niitä ei kanneta. Yhden päivälliseksi kannetun sain elävänä kiinni olohuoneesta ja sen jälkeen ruualla on ollut porttikielto ovesta sisään. Paitsi tietysti minun kantamallani ruualla, mutta eipä olekaan peltipurkkisapuska kelvannut enää moneen viikkoon. Kuka sitä nyt säilykehiiriä söisi kun tuorettakin on tarjolla. )))

Emäntä sen sijaan vielä haikailee tuoreen perään, sillä nyt alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että juhannuskurkut saadaan pöytään vasta heinäkuun puolella.

 

Varsi on venähtänyt jo metrin pituiseksi ja kukkasiakin on useampia, mutta itse kurkun alut ovat vaivaisia viisisenttisiä nysiä, jotka eivät varmasti ehdi viikossa kasvaa syötävän kokoisiksi. Onneksi en vielä poistanut styrox-levyjä laatikon ympäriltä, sillä öisin on lämpötila laskenut melkein nollaan. Tänäkin iltana jouduin peittelemään kasvit harsolla. Ei sentään hallaa ole ollut, mutta varmuuden vuoksi multasin perunanvarret maan sisään... On ollut niin omituisia ilmoja tänä vuonna, ettei enää pysty olemaan varma mistään asiasta, ei edes siitä tuleeko yöllä halla.

 

Kesäkurpitsan taimet jurottavat. Kasvimaalla on kylmää, tuulista ja sateista. Ovat sentään vielä hengissä harson alla ja ensimmäistä oikeaa lehteäkin jo kasvattelevat, mutta niin tuskastuttavan hitaasti. Avomaakurkut ovat samassa jamassa, niitä on kuusi kappaletta kesäkurpitsoiden vieressä.

 

Ruohosipuli sentään kasvaa ja kukkii. Tässä on ikioma hiekkalaatikkoni, jonka herra Kerkkis rakensi pari vuotta sitten. Runkona on vanhoja hirsiä ja laatikon sisäpuoli on vuorattu paperitehtaan käytöstä poistetulla viiralla. Siitä menee vesi läpi, mutta rikkaruohojen juuret eivät.
Ruohosipulin taakse,  laatikon päätyyn olen viime viikolla perustanut monivuotisten penkin. Siirsin siihen lipstikan juurakoita ja persiljamättäitä. Kylvin myös kehäkukkaa, joka saa kypsyttää ja varistaa siemenet syksyllä omia aikojaan. Kurkkuyrttiäkin kylvin ja sekin saa levitä omaan ruutuunsa ihan vapaasti, samoin vihannesportulakka. Niiden viereen aion siirtää itse kylväytyneitä viisisenttisiä parsan taimia tukevoitumaan ja odottamaan lopulliselle kasvupaikalle siirtoa, joka tapahtunee ensi keväänä.

Hiekkalaatikkoon olen kylvänyt palsternakkaa, joka kasvattelee jo ensimmäisiä oikeita lehtiä, sekä porkkanaa, juuripersiljaa, retiisiä ja salaattia. Retiisi on lähtenyt kasvamaan kaikkein parhaiten. Siitä voi kohta korjata ensimmäisen sadon, nimittäin retiisinlehtikeittoon. Nam.

 

Nyt on sadellut vettä niin, ettei ole tarvinnut kantaa. Toivottavasti siemenet itävät pian, sillä haluaisin jo nähdä taimien kurkottavan terhakkaasti ylöspäin. Kuvassa etualalla olevassa penkissä on purjoa, keltasipulia, tilliä, hernettä ja pensaspapua. Aivan alareunassa näkyy pienenpieni kesäkurpitsan taimi.
Takempaan penkkiin istutin eilen parsa- ja kukkakaalin taimia sekä talvikurpitsoita. On ollut aika kylmä ilma ja kova tuuli, joten en ole uskaltanut istuttaa niitä ulos aikaisemmin. Ne ovat olleet kasvihuoneessa tuulensuojassa, jossa ovat kasvaneet tanakoiksi. Juuret alkoivat jo tunkea ulos kukkapurkeista, joten pakko oli siirtää ne maalle. Harso toki suojaa ja lämmittää vähän, mutta silti saisi ilma jo lämmetä. (Tarkennukseksi sanottakoon, että istutin taimet ja vedin harsot vasta tämän kuvan ottamisen jälkeen. Nyt melkein koko kasvimaa on harsojen alla.)

Kaalien ja kurpitsoiden väliin jäi pari metriä tyhjää. Sain siihen mahtumaan neljä riviä: punajuurta, mangoldia, salaattia ja kyssäkaalia.  Enää on muutama tomaatintaimi odottamassa istutusta, mutta kasvihuoneessa on vielä tilaa.

Juhannuskurkut ovat kasvaa hujahtaneet ja täynnä kukkia, mutta ihan juhannukseksi ei silti taida saada satoa. Nyt kun kurpitsantaimet lähtivät pois laatikosta, on kurkuillakin tilaa kasvaa.

 

Vielä pitää ottaa styroxit pois. Hallaöitä tuskin nyt kesäkuussa enää tulee, niin ettei lämpölaatikosta ole mitään hyötyä.

  
Kuvassa vihreää teetä, joka on maustettu mesiangervon kukilla. Kohta saa taas tuoreita kukkia, mutta vähän aikaa vielä pitää tyytyä kuivattuihin.

Olen taas touhunnut koko päivän hiki hatussa. Aurinko paistoi kuumasti, mutta tuuli oli kylmä ja kova. Tällaisina päivinä vilustuu helposti, etenkin kun on koko ajan pieni hiki pinnassa. Vaikka haluttaisi olla ihan paitahihasillaan, niin ohut takki tai pusero on ihan välttämätön. Sain ajettua aikamoisen läntin nurmikkoa ja levitettyä ruohosilpun monivuotisille kasveille: maa-artisokille ja mustaseljan taimille. Mustaselja on aivan täynnä kukkanuppuja, joten tänä syksynä saadaan jo omaa satoa.

Maa-artisokat ovat aika hirmuja leviämään itsestään. Niille pitää varata kasvimaalta sellainen nurkka, jossa ne voivat rauhassa ryöhätä. Kaikkia pieniä mukuloita ei koskaan pysty löytämään syksyllä sadonkorjuun aikaan, vaan aina jää jokunen peukalonpään kokoinen nappula maahan. Keväällä niitä saa sitten kaivella ympäri maata ja yrittää olla kaivamatta kylvettyjä siemeniä samalla. Eilen illalla kaivoin viisikymmentä mukulaa, jotka olivat alkaneet elää omaa elämäänsä. Osan siirsin uuteen paikkaan kasvamaan, osan annoin naapurille.

Maa-artisokassa on pirteän keltainen kukka.

   


Samalla pääsin eroon ylimääräisistä parsan taimista, jotka kylvin viime syksynä. Katkoin parsoista latvoja, jotka olivat täynnä marjoja, ja hautasin ne ohuelti kasvimaan nurkkaan. Naapuri kertoi kyselleensä parsan taimia myymälöistä, mutta joka paikassa myytiin ei-oota. Alkukeväästä oli kaikki taimet myyty yhdessä rysäyksessä, enää ei ole mitään jäljellä. Onko kysyntä niin suurta vai eikö taimia kerta kaikkiaan tuoteta myyntiin? No tällä kertaa hyöty oli molemminpuolinen: minä olin iloinen kun taimet pääsivät hyötykäyttöön ja naapuri oli tyytyväinen saatuaan parsaa.

Tänään kylvin ruohosipulin ja salaatin siemeniä. Sekä kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ehtivät toivottavasti pullauttaa jotain vihreää mullan pinnalle ennen kuin siirrän ne oikeille kasvupaikoilleen. Odotan kesälomaa kuin hullu puuroa. Vielä kolme työpäivää ja sitten pääsen kaivautumaan kasvimaan multaan kahdeksi viikoksi.

Emme vieläkään saaneet ruohonleikkuriin kaasuvaijeria. Myyjä oli tilannut vahingossa väärän vaijerin. Kohta ruohoa ei saa poikki muuten kuin virittämällä traktoriin niittokoneen. Se kasvaa ihan silmissä.

Työmatkalla poikkesin taimimyymälässä etsimässä tomaatin taimia. Ostin neljä Tanskan vientiä 2,50 euroa/kpl. Niissä oli jo isoja varkaita. Luin kerran, että varkaista kasvaisi isoja taimia huomattavasti nopeammin kuin samankokoisista siementaimista. Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla, pitääkö se paikkansa.

Tomaatin varkaisiin liittyy hauska muisto venäläisestä työkaveristani, joka ymmärsi suomea kohtalaisen hyvin. Hän oli yhtä intohimoinen multapeukalo kuin minäkin ja vaihdoimme usein kokemuksia kahvitunnilla. Kerran selitin hänelle, miten katkoin tomaatin varkaita, ja hän kauhistui: miten ihmeessä voit tappaa varkaita - ihmisiä! Mitä he ovat varastaneet, tomaattejako? Kannattaako sen takia tappaa ja enkö jäänyt siitä kiinni? Saimme hyvät naurut, kun asia selvisi, ja hänen sanavarastonsa kasvoi taas yhdellä uudella termillä.

Kun sitten lopetin työt siinä paikassa, sain lähtijäislahjaksi ison venäläisen sinkkiämpärin, joka oli täynnä kuokkia, haroja ja siemeniä.