Onhan se aika hassua, että firman pääjohtaja lentää puolen maapallon halki pikkuiseen Suomeen ja pikkuiseen syrjäkaupunkiin tarkastamaan siivouksen tulosta. Siltä se kuitenkin tuntui kun me suomalaiset marssimme maanantaiaamuna nenänpäät valkoisina tarkastuskierroksella. Itse olin vielä maanantaiaamuna mennyt tavallista aikaisemmin tarkastamaan, että kaikki oli kunnossa. Tuntui, että pölyhiukkasetkin olivat leikissä mukana ja varta vasten piiloutuneet tarkastuskierroksen ajaksi. No, aasialaiseen kulttuuriin kai kuuluu, ettei koskaan saa kehua vaan pitää aina vain vaatia lisää ja lisää. Mutta naamasta paistoi, että ihan hukkaan ei työ ollut mennyt.

Toki tärkeimmän asian jälkeen kävimme läpi muita pikkujuttuja kuten budjettia, henkilöstösupistuksia, raportointia ja sen sellaisia. Vieras viipyi onneksi vain yhden yön eli lähti tänään iltapäivällä takaisin lentokentälle. Nyt uskaltaa taas hengittää normaalisti seuraavat puoli vuotta.

Sen verran onnistunut vierailu ilmeisesti oli, että pomo kävi ihan kädestä pitäen kiittämässä hyvin tehdystä työstä. Toivottavasti tarkoitti jotain muutakin tehtyä työtä kuin siivousta...

Kesäloma häämöttää jo nurkan takana... ensi viikon lopulla singahdan kesälaitumelle ruhtinaallisiksi neljäksi viikoksi. Töissä on ollut aikamoista säpinää, kun osa porukasta on lomalla ja samaan aikaan on käyty yt-menettelyjä. Lama näkyy töissä konkreettisesti siten, ettei töitä kerta kaikkiaan ole. Joinakin päivinä vain istutaan tumput suorina ja odotetaan hommia. Toisinaan sitten on niin paljon töitä, ettei minnekään meinaa ehtiä. Ei hyvä työntekijöiden eikä firman kannalta. 

Pääjohtaja on tulossa tarkastuskäynnille maanantaiaamuna. Firman omistus on Aasiassa, joten korkein johtokin on aasialaista. Kulttuurierot aiheuttavat välillä hauskoja ja naurettaviakin asioita, kuten nyt tämän vierailun takia. Aasialaiset ovat hyvin tarkkoja siisteydestä ja järjestyksestä, joten olemme koko viikon siivonneet urakalla paikkoja. Koko toimiston väki on lotrannut rättien ja siivousaineen kanssa paikat kiiltäviksi. Varaston puolella on harjattu, hinkattu, pesty, jopa pyyhitty pölyjä varastoitavista tavaroista. No mikäs siinä, kun aikaa on. Mukavampihan se on jotain puuhastella.

Kunhan selviän ensi viikon kiirastulesta hengissä, niin sitten loma maistuu makealta!

Rita viritti blogissaan mielenkiintoista keskustelua vieraiden kielten opiskelusta ja käyttämisestä. Onko puhelimessa vaikeampaa puhua vierasta kieltä kuin naamakkain? Miten kielenopiskelu sujuu puhelimessa - mielenkiintoinen idea muuten.

Olen joskus aikaisemminkin kertonut, että työskentelen kansainvälisessä firmassa - oikeassa baabelin tornissa, jossa on työkavereita eri puolilta maailmaa. Meitä on Suomen toimistossa vajaa viisikymmentä, mutta äidinkieliä on kuusi. Firman virallinen kieli on englanti, mutta kaikki eivät osaa sitä, joten luovimme aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Itse puhun sujuvasti kahta ja vähän haeskellen kahta muuta vierasta kieltä, joita saan käyttää päivittäin, joten katson olevani jonkin sortin asiantuntija - ainakin mitä tulee arkipäivän kommunikointiin. Kieltenopiskeluhan sujuu siinä siivellä ihan itsestään, sillä ainahan mukaan tarttuu jokunen uusi sana tai sanontatapa kun kuuntelee kahdeksan tuntia päivässä toisten turinaa ja itsekin höpöttää minkä ehtii.  

Arkisessa työn touhussa on ollut pakko oppia selvittämään oma mielipiteensä ja asiansa. Tutulle työkaverille se hoituukin helposti ja voihan aina ottaa kädet ja kynän avuksi. Eleet ja ilmeet auttavat suuresti. Vaikka kielitaito olisi heppoisempikin, asian selvittämistä helpottaa jo suuresti, kun hymyilee ystävällisesti. Puhelimessa on vaikeampi ymmärtää ja saada toinen ymmärtämään asiat oikein, minkä vuoksi monet karttavatkin puhelinkeskusteluja ja juoksevat mielummin kerrosten välillä. Joudun usein selvittelemään ongelmia, joita huonosti suomea puhuvat työkaverini ovat puhelimessa aiheuttaneet. Monet taas mielummin asioivat vain samaa äidinkieltä puhuvien kanssa, vaikka se sitten vaikeuttaisi asioiden hoitamista. Huomasin sen silloin, kun työparinani oli ummikkovenäläinen ihminen. Yläkerran toimiston venäläiset soittivat aina hänelle, hän kertoi asian minulle, minä käänsin sen suomeksi viereisen toimiston ihmisille. Suomeksi saamani vastauksen käänsin venäjäksi työparilleni, joka sitten soitti sen yläkertaan. Varsin hankala, aikaaviepä ja virhealtis tapa hoitaa asioita. Joskus hän yritti itse huonolla englannillaan selvittää asioita, mutta loppujen lopuksi minä jouduin tekemään saman työn vielä toiseen kertaan ja lisäksi korjaamaan hänen aiheuttamansa vahingot, joten totesin ensimmäisen tavan helpommaksi. Nyt kun työparinani on suomalainen, joka ei puhu venäjää, yläkerta soittaa aina minulle.

On muutenkin ollut mielenkiintoista seurata kulttuurierojen vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Sukupuolierot merkitsevät erittäin paljon etenkin aasialaisille. He asioivat mielummin miehen kanssa, huolimatta siitä että tämä mies on ollut töissä vasta kuukauden ajan eikä edes ymmärrä aasian englantia, joten hän kutsuu aina minut apuun. Niinpä aasialainen työkaverini kysyy ensin suomalaiselta mieheltä, joka huokaisee suomeksi, ettei ymmärrä sanaakaan toisen höpötyksestä - ja lopputuloksena minä kokeneempana vastaan kysymykseen. Jolloin aasialainen kiittää miespuolista työtoveriani vastauksesta.  

Miten paljon tällainen työyhteisö rasittaa? Rita kirjoitti olleensa kahden tunnin jälkeen väsynyt. Itse olen jo tottunut kielikylpyyn niin hyvin, että en tunne sen rasittavan erityisesti. Alussa se oli rankkaa, ennen kuin opin luovimaan eri kielien ja kulttuurien välillä sujuvasti. Nykyään puhelimessakaan höpöttäminen ei tuota sen enempää tuskaa, kun siihen on tottunut. Itse asiassa en enää varmaan osaisikaan työskennellä kokonaan suomalaisessa yhteisössä, sillä tässä on oma viehätyksensä. Yllätyksiä ja hauskoja tilanteita riittää joka päivälle, välillä myös harmaita hiuksia ja ärräpäitä.

Tänään kokoonnuimme iltapäivällä koko työkollektiivin voimin yläkerran isoon maisematoimistoon. Naiset häädettiin yhteen nurkkaan kuin lavatansseissa ikään ja miehet toiseen. Sitten seremoniamestari luki pitkästä listasta aina yhden runon kerrallaan ja miesten tuli arvata, ketä tarkoitetaan. Runon kohde pääsi etsimään toimiston alueelle piilotettua lahjapakettia, jonka päällä oli hänen nimensä. Paketti piti avata kaikkien nähden ja esitellä kaikille. Palkinnoksi sai vielä tuhdit taputukset ja yleisö makeat naurut, kun miehet konttasivat tai kurkottelivat kukin vuorollaan kaappien alle ja hyllyjen päälle etsiessään omaa lahjaansa.
Lopuksi kokoonnuttiin porukalla syömään mansikkakermakakkua ja juomaan pieni lasillinen kuohujuomaa.

Mistä tunnistaa hyvän työpaikan? Vaikkapa siitä, että työkaverit viitsivät järjestää tällaisia pieniä juhlia toisilleen ja nähdä vaivaa toistensa hyväksi. Meillä se on yleinen tapa ja tällaisia pikku tilaisuuksia järjestetäänkin usein syntymäpäivinä sekä firman ja kansallisina juhlapäivinä. Meillä töissä kun on ihmisiä useista eri maista, niin juhlapäiviä riittää melkein jokaiselle viikolle. Se luo mukavaa yhteishenkeä muuten niin hajallaan sijaitsevaan porukkaan eikä oikeastaan käy kukkaronkaan päälle kovin pahasti, koska firma kustantaa aina tarjottavat ja välillä osan lahjoistakin.

Tämänpäiväinen juhla olikin iso juttu, sillä naapurimaassamme Venäjällä se on kansallinen vapaapäivä: miesten päivä. Kannattikin järjestää se oikein kunnolla, sillä jo kahden viikon kuluttua, maaliskuun 8. päivänä on kansainvälinen naisten päivä ja sitten on miesten vuoro lahjoa.

Nautiskelen Rita Maestran blogista, hänen herkullisia kuvauksiaan siitä miten kieli elää ja toimii elävässä elämässä. Viimeistään Ritan tämänaamuisen postauksen jälkeen on ihan pakko kertoa omistakin kokemuksistani työpaikassa, jossa sorisee 5 eri äidinkieltä ja lukematon määrä "murteita" sulassa sovussa.

"Eeiii, liizzz ope tö gliin foldel" - ja avaan kiltisti vihreän kansion, kuten aasialainen työkaverini pyytää. Aksentti on sanoinkuvaamaton ja uudelta tulokkaalta menee yleensä kuukausi jos parikin ennen kuin alkaa ymmärtää mitä kaveri haluaa. Etenkin kun aasialaiset lausuvat R:n tilalla L:n ja yleensä nielevät sanan ensimmäisen konsonantin kokonaan, joskus useammankin. Suomalaisia moititaan siitä, että me puhumme englantia kuten suomea - huulia liikuttamatta - mutta yrittäkääpä puhua katkeamatta hymyillen, saatte esimakua aasialaisesta aksentista. Varsin hupaisan kuuloista on työmaapalaverissa, jossa kiinalainen, intialainen, suomalainen ja uzbekistanilainen neuvottelevat englanniksi. Varsinaista kielikylpyä, joskin saippuakuplat saattavat joskus kirvellä korvissa hyvän tovin. 

Kielierojen lisäksi huvitusta ja harmitusta aiheuttavat kulttuurierot. Aasialaisille on asiat aina esitettävä niin, että niihin voi vastata myönteisellä lauseella - aasialaiset kun eivät tunne sanaa ei. Amerikkalaisten small talk taas aiheuttaa joskus hämmennystä - he kun eivät odota selitystä työpaikan päivän ongelmista, vaikka kysyvätkin What´s the problem today? Eikä kannata ensimmäiseksi rynnätä vessaan tarkistamaan ripsivärin valumista, jos amerikkalainen työkaveri toteaa töihin tullessaan: "How are you? You look terrible."  Itäisestä naapuristamme tulevat työkaverit taasen nostattavat muitten tukan pystyyn kyselemällä jatkuvasti Why? Who did this? Why you did this? Who quilty? Syyllinen ennenkaikkea, vähät siitä että homma luistaa. Olet hullu valehtelija! - jos sanoja on venäläinen niin ei syytä huoleen, se on normaalia kevyttä kahvikeskustelua.

Toisaalta taas venäläiset harrastavat pieniä kohteliaisuuksia, jotka saavat samassa työhuoneessa istuvat suomalaiset kollegat hermoromahduksen partaalle. Heillä on esimerkiksi tapana toivottaa terveyttä joka kerta, kun joku aivastaa - flunssakautena toivotukset singahtelevat maisemakonttorin nurkasta nurkkaan vilkasta tahtia: terveydeksi - gesundheit - bless you. Myös  ateria on venäläisille pyhä asia - olkoonkin se sitten vaikka pikainen pala pizzaa tai lounassalaatti. Kun kävelee eväsrasian kanssa keittiöön, kajahtaa jokaisesta käytävän varrella olevasta huoneesta hyvän ruokahalun toivotukset. Ja jos töistä jää luppoaikaa, sen voi käyttää hyödyllisesti miettimällä, mitä "hyvää ruokahalua" mahtaisi olla muilla kielillä - приятного апетита! guten appetit! happy mealtime???

Rita Maestra olisi taatusti huvittunut, ei pelkästään aksentista ja sanavalinnoista vaan myös siitä työpaikkaslangista, jota meillä harrastetaan. Paitsi että toimiala vaatii oman sanastonsa, monikielisessä ympäristössä on pikkuhiljaa myös kehittynyt oma työpaikkaslangi, joka sisältää jotain joka kielestä.  "Кто-нибудь has made purkupaperit?" - tarkoittaa että pitääkin jo lähteä töihin tästä höpisemästä.